Nyx

1

Poltin tupakkaa kaverini autoon nojaillen. Katselin hajamielisenä ympärilleni ja virnistin muutamalle tytölle, kun he kävelivät ohi. Vilkaisin nopeasti puhelimeni kelloa. Koulu oli alkanut kaksikymmentäviisi minuuttia sitten. En jaksanut mennä sisään, miksi olisi pitänyt? Kaikki siellä oli perseestä, ei siitä ollut mitään hyötyä minulle.

 Jos minusta olisi kiinni, en edes kävisi koulua, mutta äidin mielestä minun on pakko saada jonkinlainen koulutus. En ymmärrä, miksi se saa päättää sellaisista asioista. Eihän sitä edes kiinnosta, mitä mulle kuuluu. Olen nähnyt äitini viimeksi joskus kome vuotta sitten, kun se oli tullut jonkun ystävänsä luo kyläilemään. Sekin tapaaminen oli täyttä tuskaa ja kesti ehkä tunnin. Isä sanoo, että äiti saa päättää tuollaisista asioista, koska hän on minun vanhempani. Isää ei kiinnosta, mitä minä elämälläni teen, mutta tekopyhä äitini on ottanut elämäntehtäväkseen kiduttaa minua typerillä päähänpistoillaan. 

Poltin röökin loppuun ja tiputin sitten tumpin maahan. Painoin kengänkärkeni sen päälle, jotta jämät sammuisivat. Sitten kiitin kaveriani kyydistä, nappasin reppuni tupakanhajuisen auton nahkapenkiltä ja lähdin kävelemään kohti lukion päärakennusta. Oli lähellä, etten olisi kääntynyt ympäri ja skipannut koulun siltä päivältä. En kuitenkaan viitsinyt, koska minulla oli uuden jakson aloituspäivä ja tunneilla oli tärkeää olla, jotta selviäisi edes jotenkin koeviikolla. Siispä kävelin urheasti lukiolle ja astuin ovista sisään. Missään ei näkynyt ketään, käytävät olivat tyhjiä. Joidenkin luokkien ovet olivat auki ja niistä kuului opettajien puhetta käytäville.

Katsoin puhelimestani, mikä tunti minulla oli ja missä luokassa. Luurin mukaan minulla oli ruotsia jossain lukion peräkolkkahuoneessa. Voi paska. Vihasin ruotsia, kukaan tuttuni ei ollut samalla kurssilla ja opettajanikin oli ihan perseestä. Murahdin itsekseni ja laahustin sitten oikean luokan eteen. Ovi oli lukossa, totta kai. Koputin siihen ja odotin, että joku tulisi avaamaan sen. Pitkältä tuntuvan ajan päästä ruotsin opettaja tuli avaamaan. Hän oli lyhyt, keski-ikäinen nainen, joka oli todella tiukka ja oli ottanut minut silmätikukseen. Hän katsoi minua ärtyneenä ja päästi minut sanaakaan sanomatta sisään. Kävelin silmiäni pyöräyttäen huoneeseen ja pysähdyin paikoilleni. 

Huoneessa leijaili kummallisen vahva tuoksu. Kun nuuhkaisin sitä, päässäni alkoi pyörimään. Tuoksu oli huumaava. Koko luokkahuone haisi metsäiseltä, raikkaalta ja hieman myös suolaiselta. Vaikka minulla onkin ihmissutena vahva hajuaisti, tämä oli ihan erilaista. Ja mikä kummallisinta, tuoksu tuli jostakin ihmisestä. 

Pohdintani katkesivat, kun kuulin takaatani ärsyttävän opettajani äänen.

- Noel, ole hyvä ja etsi itsellesi paikka. Kurssi on melkein täynnä, mutta etköhän sinä mahdu johonkin istumaan, maikka raakkui. Mitään sanomatta paikansin itselleni vapaan tuolin luokan perältä. Kävelin sinne ja katsoin vaaleahiuksista ihmistyttöä, joka kirjoitteli kalenteriin.

- Onks tää paikka vapaa? murahdin tytölle, joka käänsi katseensa minuun. Hänen kasvoiltaan paistoi hämmennys ja ehkä pieni pelko. Tyttö keräili ajatuksiaan hetken aikaa ja päätyi lopulta nyökkämään. Sanaakaan sanomatta vedin tuolin alleni ja istuin siihen. Reppuni jätin pulperin viereen. Ristin käteni ja katsoin taululle jo valmiiksi vittuuntuneena. Jaksoin kiinnittää huomiotani hetkeksi opettajaan, mutta sitten kiinnostukseni lopahti ja annoin katseeni kiertää muissa oppilaissa.

Silloin minä näin hänet. Toisella puolella luokkaa, seinään nojaten. Hän piteli kynää käsissään ja katsoi hajamielisenä opettajaan. Hän oli uskomattoman kaunis. Ja hän tuoksui juuri siltä ihanalta, metsäiseltä, suolaiselta tuoksulta. 

Hän oli arviolta minun ikäiseni tyttö. En ollut aiemmin nähnyt häntä. Tai ehkä olin, mutten vain ollut kiinnittänyt häneen huomiota. Hänellä oli mustat, olkapäille ylettyvät hiukset, ruskeat, suuret silmät, kalpea iho ja hän oli pukeutunut täysin mustiin vaatteisiin. Hänen nenässään oli lävistys ja korvissa oli korvakorut. Toisessa kädessä oli muutamia ruhjeita. Rystyset olivat auki ja ranteessa oli punertava hiertymä. Jäin tuijottamaan tyttöä pitkäksi aikaa. Olin täysin hänen pauloissaan, en saanut silmiäni irti hänestä. Hänessä oli jotakin maagista, joku kummallinen puoleensavetävä voima. Mikäköhän hänen nimensä on? Miksi en ollut nähnyt häntä aiemmin? Onko hän joku uusi opiskelija? Ajatukset risteilivät päässäni.