tapasin sinut kun kesän alusta oli kulunut enemmän kuin kaksi päivää
söin jäätelöä ja tulit siihen,
kehuit kukallista mekkoani jonka mummi oli verhokankaasta ommellut
ja minä kysyin sinua antikvariaattiin kanssani
ostit sieltä minulle runokirjan
minä sinulle viisikymmentä vuotta vanhan postimerkkikokoelman
kun tapaamisestamme oli kulunut kaksi viikkoa
sinä soitit
kutsuit kahville
asuntosi ylimmässä kerroksessa oli koristeltu kasveilla ja räsymatoilla
mutta me joimmekin teetä viinilaseista sinun pienellä
parvekkeellasi ja katselimme kallion kirkon taakse laskevaa aurinkoa
kun tapaamisestamme oli kulunut kolme viikkoa
minä pyysin sinut ulos
kiertelimme museoita ja nauroimme ääneen mainostenjakajalle
ja sinä otit minusta valokuvia jotka ripustit seinällesi
ja suutelin punaisia huuliasi niin
että sen jälkeen koko naamani oli punainen
kun tapaamisestamme oli kulunut neljä viikkoa
minä yövyin luonasi viikon
unettomia öitä ja
huulipunan jälkiä
poskissani, kaulallani
ja riisuit minut
ja yö oli pitkä ja niin kaunis
kun tapaamisestamme oli kulunut viisi viikkoa
sinä veit minut hakaniemen rantaan
ja ostit torilta ruusun
minä sinulle auringonkukan
ja istuimme auringon laskiessa
kultaisena horisonttiin
ja vaihdoimme kultaisia suudelmia
kun tapaamisestamme oli kulunut kuusi viikkoa
kävelimme esplanadilla ja ostimme toisillemme jäätelöt
joista toisen söi lokki
mutta toisen jaoimme
kauppatorin
kolera-altaan
reunalla istuen
kun odotimme suomenlinnan lauttaa
ja sinä sanoit että pian loppuu kesä
kun tapaamisestamme oli kulunut seitsemän viikkoa
minäkin älysin sen
että pian loppuu kesä, pian loppuu me
ja annoit minulle huulipunasi
ja kotiosoitteesi
ja sanoit että sinne voit lähettää
kyyneleet ja punaiset suudelmat
ja valvoimme pitkälle yöhön
kaivopuistossa
seuranamme viinipullo ja puoliksi poltetut tupakat
kun tapaamisestamme oli kulunut kahdeksan viikkoa
minä maalasin huuleni sinun huulipunallasi
se maistuu sinulta
ja saatoit minut rautatieasemalle
jaoimme kokiksen ja ranskalaiset
ja junaan astuessani kysyin
loppuuko tämä nyt tähän
sanoit, ei
ja sitten junani oli jo matkalla lappeenrantaan
niin kamalasti sinua kaipaan
että loppukesän tuoksu tuo mieleeni sinut
kätesi jotka kietoutuivat ympärilleni kun istuimme
helsingin yllä, yötaivaan alla
ja huuliasi jotka niin taitavasti
vangitsivat omani
YOU ARE READING
Runoja
Poetry"mutta eihän minun tarvitsekaan tietää mitä se tarkoittaa" . runokokoelma by minä sekalaisia runoja parin vuoden varrelta - osa omiin kokemuksiin, osa mielikuvitukseen perustuvia. sisältää pari englanninkielistä runoa [saattaa sisältää mainintoja es...
