Toisella Puolen

1

Istun taksissa matkalla kohti Tylerin kotia. Hän on täysi idiootti. En voi uskoa, että hän pimittänyt minulta näin suurta asiaa jo melkein vuoden. Taksi pysähtyy talolle ja kävelen sisään vain nähdäkseni Lisan istumassa sohvalla muutaman poliisin kanssa.

"Sinun täytyy olla Alex?"toinen poliiseista sanoo. Nyökkään varovasti ja istun Lisan viereen. Hän on itkenyt. "Milloin olet viimeksi kuullut Tylerista?"

Katselen ympärilleni hiljaa. "Eilen". Poliisi nyökkää ja kääntyy Lisan puoleen. "Toistaisitko vielä, mikä sairaus pojallanne on? Onko hänellä lääkitys siihen?" Lisa tuijottaa hetken käsiää, nielaisee ja yrittää saada sanoja suustaan, mutta alkaakin itkeä. "Antakaa hänelle pieni hetki", sanon hiljaa ja kiedon käteni hänen ympärilleen.

"Leukemia". Poliisit kirjoittavat tiedot ylös ja nappaavat valokuvan pöydältä. "Me löydämme poikanne, elossa". He nousevat sohvalta ja sanovat: "Olemme yhteydessä heti kun saamme jotain selville".

Etuovi sulkeutuu ja Lisa kääntyy minun puoleeni. "Etkö tosiaan tiennyt?"

"Tyler ei ole koskaan puhunut syövästään. Hän vaikutti täysin terveeltä, joskus hieman väsyneeltä", vastaan ja katson hänen itkun turvottamia silmiään. "Onko se pahenemaan päin?" Hän nyökkää vienosti. "Kauanko siitä on?" kysyn hieman vihaisena.

"Muutama viikko", hän vastaa. "Käydessämme hänen serkkujensa luona, vierailimme sairaalassa".

"Hän väitti minulle, että hän on vain kuumeessa". Nousen vihaisena sohvalta ja kävelen etuovelle ja juoksen ulos. Hän on täysi ääliö. Miksi olen ollut näin sokea? Puhelimeni soi. Äiti. Vastaan puhelimeen ja kuuntelen, kuinka äitini vain huutaa minulle. Olen hänen mielestään holtiton. Tyler on edelleen haitaksi minulle hänen mielestään. Kuuntelen kaikki hänen sanansa, kunnes vastaan Tylerin sairastavan syöpää, jonka jälkeen suljen puhelun. Istun alas penkille ja katselen ohi ajavia autoja. Missä hän voi oikein olla?

"Hei, onko kaikki hyvin?"kuulen viereltäni. Käännän katseeni äänen suuntaan ja näen blondin pojan. Hän on vetänyt hiuksensa manbunille. Pyyhkäisen kyyneleet poskeltani ja nyökkään. "On".

"Olen aika varma, että näin sinun juuri itkevän", hän sanoo ja istuu viereeni. "Sam". Hän ojentaa kätensä. Tartun siihen. "Alex".

Katson tätä poikaa, joka istuu viereeni. "Miksi itket?"hän kysyy varovasti.

"Sain juuri tietää, että minulle tärkeä ihminen sairastaa leukemiaa. Minun pitäisi tällä hetkellä olla muuttamassa, mutta hän on kateissa, jonka vuoksi lento jäi välistä", selitän. Hän nyökkää ja katsoo ympärilleen. "Haluaisitko jäätelön? Piristykseksi", hän hymyilee. Katson häntä hetken ja nielaisen. "Ei kiitos, ei maistu", vastaan.

Hän katsoo käsiinsä hieman pettyneenä. "Ei näiden tarvitse olla treffit...vielä", hän sanoo hiljaa. Naurahdan hieman. "Sori", vastaan.

"Ei se mitään. Opiskeletko lukiossa vai?"hän kysyy. Silloin tajuan. Tiedän, missä Tyler on.

"Onko sulla autoa?"kysyn häneltä. Hän nyökkää. "Onko se kaukana?"

"Tuossa vähän matkan päässä parkissa", Sam vastaa hämmentyneenä. "Tarvitsetko kyydin jonnekkin?"

Nousen ylös ja vastaan: "Lukiolle". Menemme hänen autolleen ja istumme sisään. Hän alkaa ajaa kohti lukiota."Lähtisitkö joskus kanssani ulos?" Sam kysyy ujona. Katsahdan hänen suuntaansa ja vastaan: "Kaverina kyllä".

Saavumme lukiolle nopeasti. "Kiitos!" huudahdan ja annan pusun Samin poskelle. "Olet kultainen". Hymyilen ja nousen autosta.

"Hei! Saanko numerosi?"hän kysyy. Kirjoitan numeron nopeasti hänen puhelimeensa ja hymyilen. "Kiitos vielä kerran". Juoksen kohti lukion ovia. Avaan ovet ja juoksen alakertaan kohti mystistä pikku huonetta. Saavun ovelle ja avaan sen. Näen makaavan hahmon maassa. "Tyler!"huudan ja juoksen hahmon luokse. Hän hengittää heikosti maassa. Nostan hänen päätään ja hän avaa silmiään hieman. "Älä kuole mun käsiin Tyler!"

--------------------------------------------------------------------------------------------

Hejsan!

Tervetuloa jatko-osaan!

En lupaa vielä mitään päivitykseen liittyen. Pyrin kirjoittamaan aina, kun vaan on mahdollista. Kolme vuotta siinä meni, että saitte jatko-osan ensimmäisen kappaleen.

Edelleen haluan mainostaa myös toista käyttäjääni: @rosequeenkian

Arvostaisin kovasti, jos kävisitte näyttään supportia myös siellä :) Lukijakunta on todella vaikea saada takaisin monen vuoden tauon jälkeen. Mainostakaa kummin kaiman kissoille tai ihan vaan kavereille, jos viitsitte. Kiitos ihan älyttömästi ensimmäisen osan edelleen kasvavasta lukijamäärästä, voteista ja palautteesta! 12 tuhatta lukua rikki, näyttäkää, mihin me pystytään tämän kanssa!