Toisella Puolen

2

Kävelen ulos. Tunnen auringon lämmittävän kasvojani. "Odota hetki!" kuulen takaani. Äiti kävelee luokseni ja ojentaa puhelimeni. "Olet kauhean hajamielinen nykyään". Naurahdan hieman.

"Anteeksi ettette päässeet muuttamaan täältä pois", sanon hiljaa. Äiti vetää minut halaukseen. "Se on enemmän kuin okei. Olisin jäänyt kaipaamaan tätä kotia. Sitä paitsi Harold käy täällä melkein viikottain". Hymyilen vienosti.

"Minun täytyy mennä nyt", sanon. "Sam on tulossa hakemaan".

Punainen farmari ajaa pihalle. Sam avaa ikkunan ja huudahtaa: "Hyvää päivää rouva Johnson!" Äitini hymyilee leveästi. "Sam", hän vastaa. Kävelen autolle ja istun sisään. "Hei", hymyilen. Sam starttaa auton ja lähtee liikkeelle.

"Miten nukuit?" Sam kysyy. Nostan olkiani ja katsahdan ikkunasta ulos.

"Näin painajaista", vastaan lyhyesti. Sam katsahtaa minuun päin, nyökkää ja siirtää katseensa takaisin tiehen. Hän parkeeraa autonsa kauppakeskuksen eteen.

"Nyt mä aion tarjota sulle kahvin ja kakkupalan, okei?" Sam kysyy hymyillen. Nyökkään vastaukseksi ja nousen hänen kanssaan autosta. Kävelemme sisään kauppakeskukseen ja menemme kahvilaan. "Kaksi juustokakkupalaa ja kahvit", Sam sanoo naiselle kassalla.

"Se tekisi 12,70", myyjä sanoo. Sam ojentaa kaksikymppisen myyjälle ja laittaa vaihtorahat taskuunsa. "Tuon tilauksenne kohta pöytään". Nyökkäämme ja siirrymme pöytään odottamaan kakkuja ja kahvejamme.

"Saitko yhtään nukuttua?" Sam kysyy.

"Joo...jonkin verran", vastaan hiljaa.

"Kyllä minä Tyler Paulin tunnen...tunsin", sanon hiljaa. Katselen käsiäni. Tunnen lämmön kättäni vasten. Nostan katseeni käsistäni ja huomaan Samin tuijottavan minua. "Minun pitää mennä". Nousen ylös ja nappaan takkini tuolin selkänojalta.

"Alex", Sam sanoo ja koskettaa kättäni hellästi. "Ei sinun tarvitse paeta pahoja muistoja". Hän nousee hitaasti ylös ja vetää minut hänen syleilyynsä. "Haluatko kertoa, mitä teidän välillänne lopulta tapahtui? Sen jälkeen, kun löysit hänet", Sam pyytää.

6 kk aiemmin

"Et kuole käsiini!"huudan ja pitelen Tylerin päätä sylissäni. "Älä jätä minua nyt", itken hiljaa hänen hiuksiaan silitellen. Siniset, kylmät huulet. Kuulen koputuksia ovelta mutten reagoi. Halaan Tyleria tiukasti. Ovi räsähtää auki ja ensihoitajat saapuvat luoksemme. Siirryn pois heidän tieltään.

"Pulssia ei löydy", toinen ensihoitajista sanoo. Katselen viereltä hiljaa, kun hän kuihtuu pois. He nostavat defibrilaattorin esiin. "Irti!"

Katselen vielä hetken Tylerin kauniita kasvoja. Ne merensiniset silmät, joihin olin hukkua hänet tavatessani. Hänen lämmin, mutta vahva kosketuksensa. Kaikki ne intohimoiset suudelmat tähtitaivaan alla. Myöhäiset keskustelut. Kaikki muistot melkein vuoden ajalta. En voi, kun tuijottaa hänen vartalonsa reaktioita sähköshokkeihin.

"Hyvästi rakkaani", kuiskaan.

————

Hellou!

Olen käyttäny tätä tiliä viimeksi mooooonta vuotta sitten! Satuin nyt vilkasemaan ja kappas mulla on jäänyt tänne keskeneränen kappale :) Päätin nyt julkasta tämän teille ihan tämmösenään :)

Oon vasta nyt innostunu uudestaan kirjottamisesta ja atm keskitynkin mun main accountiin rosequeenkian ! Siellä on tosiaan kirja etenemässä hyvää vauhtia ja meinaankin kirjottaa sen loppuun asti! Arvostaisin suuresti jos menisitte antaan lovee sille! Kyseessä siis vähän samantyylinen kirja kuin tämä mutta englanniksi!

Mitä tähän kirjasarjaan tulee, aion kirjoittaa tän loppuun jossain vaiheessa mutten vielä :) Tässä kuitenkin kauan odotettu 2. kappale.
Enjoy <3