Päivä 15
Ja täällä minä nyt olen. Tunnen oloni... tyhjäksi. Mutta se on varmaan normaali tunnetila, kun on menettänyt ihmisen, jota rakastaa. Sarah luki eilen päiväkirjaani. Kerroinko jo, että terapeuttini nimi on Sarah?
Hän vaikutti pettyneeltä, mutta en jaksanut välittää. Hän käski minun lopettaa näiden kirjoittamisen, mutta sanoin hänelle, että tämä oikeasti auttaa minua. Niin kuin asia tavallaan onkin. Minusta tuntuu kuin olisit täällä lukemassa kaiken, mitä kirjoitan näille sivuille.
Sitten takaisin tähän päivään. Rehellisesti sanottuna, en tehnyt oikeastaan mitään. Niall tuli käymään, ja me katsoimme muutaman elokuvan ja yritimme palata takaisin vanhoihin aikoihin. Liam soitti minulle vain tarkistaakseen vointini. Zaynistä en kuitenkaan ole vieläkään kuullut sanaakaan ja alan huolestua, että kaveruutemme ei enää ikinä palaa ennalleen.
