Kaiken alku

543 21 12
                                    


~Kolmas persoona~

11.7.2004

Oli yksi kesän ainokaisita sadepäivistä, jolloin veden tulo ei lakannut koko vuorokauden aikana.
Sadepäivät vaikuttivat maan elämään positiivisesti, että negatiivisesti, kaikki riippui kumpaan heimoon kuuluit, jos edes kuuluit sellaiseen.

Klaaniin synnyttiin. Sinne ei voinut liittyä, eikä sitä voinut vaihtaa. Vastakkaisen klaanin jäsenille ei ollut soveliasta puhua, ainoastaan taistelu tantereella jolloin ilmassa oli vain viha ja voitonhimo.

Pystyi olemaan joko Bo-klaanin jäsen tai Ra-Klaanin jäsen. Jos ei syntynyt klaaniin, oli ulkopuolinen, eikä omistanut oikeutta puuttua klaanien välisiin kamppailuihin tai kinoihin.

Molemmat klaanit vihasivat toisiaan, vaikka kukaan ei oineasti muistanut syytä. Esi-isät olivat jo aikoja sitten taistelleet toisiaan vastaan ja ajateltiin, että heistä tulisi ottaa mallia.

Oli kuitenkin yksi poikkeus. Kun tuli kesän viimeinen päivä, molemmat klaanit kokoontuvat yhteen ja pystyvät sovussa keskustelemaan, ja sinä iltana on yksi ainoista hetkistä rakastua.

***

"Entä jos ei halua pahaa Ra-klaanille?" yhteisön vanhimmalle puhuva nuori poika kysyi.

"Voi Changbin, sinä opit vielä vihaamaan heitä kaikkia, niin se vain on" vanhimpana tunnettu nainen Park Jihye totesi.

"Mutta entä jos ei-"

"Changbin, mennään jo" tumma hiuksisen pikkupojan vieressä istuva Seungmin marisi.

"O-okei" Changbin myöntyi.

Kaksikko lähti vanhimman asunnosta kerrostalon käytävälle. Noiden perässä tuli myös nimellä Chan tunnettu reipas poika, joka alkoi jo höpötellä kaksikolle kaikkea maasta taivaaseen. Chanin perässä käveli myös Minho, joka piti käsiään taskussaa.

Changbin tunsi sisällään oudon pistoksen. Hän ei halunnut vihata tai missään nimessä satuttaa Ra-klaanin jäseniä. Hän kuitenkin tiesi, että hänen olisi kouluttauduttava klaanin suojelijaksi ja soturiksi ystäviensä lailla. Jokin siinä kuitenkin tuntui väärältä Changbinin mielestä. Hän hartaasti toivoi, että kun hän kasvaisi isoksi, hänen ajatuksensa muuttuisivat normaaleiksi.

"Pysähtykää pölvästit" Chan yhtäkkiä sanahti ja kiskaisi kahden edellä kävelevien poikien hihoista saaden äkkipysähdyksellään Minhon törmäämään tuon selkään.

"Tuolla menee Ra-klaanilaisia" poika kuiskasi.

Chan oli kuullut omassa ennustuksessaan, että tuon tarkkaavaisuus auttaisi tuon vielä pitkälle.

Chan puhui totta. Rapuista kuului askelien ääntä ja pian niistä kulkikin neljä suurinpiirtein saman ikäistä poikaa kuin Bo-klaanin nelikko.

"Pitäisikö meidän hyökätä?" Seungmin kuiskasi innoissaan.

"Ehkä ei kuitenkaan..." Changbin kuiskasi tuolle, sillä ei halunnut tehdä mitään pahaa.

Vastakkaisen klaanin nelikkö huomasi epäröivän kolmikon ja porukoiden välille syntyi pitkään kestävä tuijotus kisa.

"Ootteko tekin 4-vuotiaita?" yksi nelikon jäsenistä kysyi.

"Mä oon jo 6!" Chan huudahti yllättäen.

"Aijaa mä oon 4, Hyunjin on 4, mut Jeongin on 3 ja se konttaa" sama nelikon jäsen kertoi rohkeasti. Changbin ei tiennyt kuvitteliko vain, vai muistuttiko tuo poika vähän oravaa.

Minho oli reakoinut heti tomeran oravapojan ääneen. Se oli harvinaista pojalta, sillä tuo ei yleensä reakoinut tuiki tuntemattomien puheisiin. Ja muiden kolmikon jäsenten yllätykseksi Minho hymyili pienesti.

"Oon mäkin 4" pisamapäine poika sanoi tomerasti noiden vierestä. Tuon ääni oli matala neljä vuotiaaksi, mutta Changbin ei antanut sen haitata, sillä hän tunsi sillä sekunnilla jotain sisällään. Jotain mitä ei ollut ennen tuntenut.

"Jisung, Hyungjin, Jeongin, Felix! Heti pois Bo-klaanin jäsenten luota!" kuului vihainen ääni käytävän päässä.

Ääni sai vieraan nelikon juoksemaan äänen suuntaan ja se vasta sai Chanin ja Seugminin voiton riemuisiksi. He ajattelivat, että olivat ajaneet viholliset pois heidän luotaan. Mutta Changbin olisi halunnut vielä keskustella noiden kanssa, varsinkin sen pisamapäisen pojan.

Saman aikaisesti Ra-klaanin nelikko pääsi turvallisesti määränpäähänsä heidän kaverinsa Woojinin luokse.

Äskeinen huutaja oli ollut Woojinin isä, joka oli klaanin varapäällikkö. Woojin oli perinyt isältään viisautensa ja yhteisön tietäjä oli ennustanut sen vaikuttavan tuon tulevaisuuteen.

"Eikö teille ole opetettu sitä, ettei muitten klaanien jäsenille puhuta?!" Woojinin isä huusi nelikolle saaden nuorimman Jeonginin itkemään.

"On, mutta ei ne vaikuttanu vaarallisilta" Hyunjin mutisi rutistaessaan itkevää Jeonginia.

"Me haluttiin vaa jutustella niitten kanssa" Jisung sanoi hymyillen leveästi.

"Te ETTE ymmärrä! Olette liian nuoria ja tyhmiä tajuamaan mitään! Woojinin isä huusi saaden Jeonginin tärisemään kauhusta.

Siinä vaiheessa Woojin päätti puuttua tilanteeseen, sillä vihasi sitä kun hänen oma isänsä alkoi huutamaan hänen ystävilleen, kun hänen stressinsä oli korkeimmillaan.  Joten 7-vuotias poika nousi isänsä varjosta ja asettui pelästyneen nelikon eteen.

"Isä, lopeta tuo huutaminen ja pura paineesi siihen kellarin nyrkkeily säkkin, jooko?" Woojin pyysi isältään saaden miehen vain huokaisemaan syvään.

"Selvä sitten, mutta älkää puhuko heille enää, ainoastaan kesän viimeisenpäivän juhlassa" Woojinin isä sanoi selkeällä äänellä nappisilmäiselle viisikolle, joka tuijotti tuota taukoamatta.

"Mutta miksi me ei saa-"

"Koska vielä tulevaisuudessa taisteletta toisianne vastaan ja voin kokemuksesta sanoa, että on tuskaa vahingoittaa ihmistä josta välittää" Woojinin isä sanoi hiljemmalla äänellä ja lähti kohti kellarin rappukäytävää.

Jeongin oli lopettanut itkemisen ja istui nyt lattialla heiluttelemassa varpaitaan. Hyunjin promosoi miten nopeasti suuttuvaa sorttia Woojinin isä oli Woojiniin verrattuna. Woojin nauroi tuon puheille. Jisung selitti kohtaamisesta Bo-klaanin jäsenten kanssa ja kertoi toiveestaan tavata yksi tietty henkilö nelikosta, 'se joka oli tosi hiljaa ja hymyili nätisti' poika oli kuvaillut.

Felix oli puolestaan ajatellut vain miten saman näköisiä kahden eri klaanin jäsenet olivat. Ulkopuoliset olisivat voineet luulla heitä vain normaaleiksi päiväkoti-ikäisiksi lapsiksi. Mutta poika odotti silti innolla tulevia kesän viimeisenpäivän juhlia, sillä halusi nähdä tuon nelikon uudestaan. Varsinkin sen jolla oli korpin mustat hiukset.

_______________________________________

Moi ihmiset ja puoli-ihmiset!

Mä ajattelin alottaa tämmösen uuden fickin, joten saa nähdä mitä tästä syntyy.

Kiitos, että luit!💛

Ja toivottavasta teillä on ollut mukava päivä!💛

Kirkas/Valotolppia

Would you Stay? ~ Stray KidsWhere stories live. Discover now