Olin ajanut jo kauan ja pelko oli viimein irrottamassa otettaan. Tai sitten olin oppinut nauttimaan vauhdin tuomasta jännityksestä. Adrenaliini kehossani ensimmäistä kertaa elämässäni.
Olin ajanut vähintään pari kertaa korttelin ympäri. Tuuli rieputti otsatukkaani ja nopeus tuntui olevan korvia huumaava.
Äiti oli yrittänyt aiemminkin opettaa minut ajamaan pyörällä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin päässyt eroon pelosta. Tiesin olevani turvassa, sillä äiti oli koko ajan takanani pitäen kiinni tarakasta. Vartioiden tasapainoani.
Tunsin itseni rohkeaksi ja se sai minut kikattamaan. Olin nauranut ja päästellyt kiljahduksia tasaisin väliajoin jo jonkin matkaa eikä riemulle näyttänyt olevan loppua.
Huikkasin äitille jotain. Tunsin voimakasta ja puhdasta iloa. Niin puhdasta kuin lapsi voi vain tuntea.
Äiti ei vastannut. Toistin asiani ja vilkaisin taakse. Äkillinen lamauttava kauhu valtasi koko kehoni. Äiti oli kadonnut.
Sitten kaaduin.
