Olin päässyt vapaaksi yhden ystäväni avulla. Hän oli pukeutunut poliisin asuun ja vapautti minut huomaamattomasti. Olin tarkkaillut yoongia jo jonkun aikaa. Halusin vaan päästä maistamaan hänen ihania huuliaan.
Tarkkailin yoongia puun takaa. Hän saattoi nähdä minut. Hän hyppäsi jonkun auton kyytiin. Se oli opettajamme. Miksi hän meni seokjinin kyytiin!? Menin piilopaikkaani. En pysyisi auton perässä ja he huomaisivat minut, jos juoksisin siinä.
Oli kulunut muutama päivä karkaamisestani. Minua etsittiin kaikkialta. En enää tiennyt missä yoongi on. En tiedä edes jiministä. Ruokani alkoi loppua, eikä ystäväni ollut kaupungissa. Onneksi hän jätti minulle rahaa. Puin itselleni mustat vaatteet ja pistin lippiksen, maskin ja aurinkolasit päähän. Oli jo ilta, joten aurinkolasini kiinnittäisivät ihmisten huomion, heitin ne pois. Tein itselleni luomen silmäni alle meikillä. Ei se paljoa auta, jos joku tunnistaa.
Pistin hupun päähän lippiksen seuraksi ja lähdin kävelemään piilopaikaltani 24/7 kauppaa kohti. Otin hyllystä leipää, voita ja nuudeleita. Maksoin äkkiä ja lähdin. Menin "kotiini" ja söin nuudeleita ja yhden leivän.
Ajattelin lähteä pienelle kävelylle. Tiedän täydellisen paikan. Oli kaunis ilta, joten menin yhdelle kalliolle istumaan. Sieltä oli kauniit näkymät.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Otin hupun, lippiksen ja maskin pois. Olin vapaa. En halua elää lukittuna missään vankilassa. Minut on luotu vapauteen. Hengitin raikasta ilmaa keuhkoihini. Se tuntui mahtavalta.
-Jung hoseok! Nosta kädet ylös ja käänny hitaasti ympäri. Poliisi huusi takaani keskeyttäen touhuni.
Nousin, pistin kädet ylös ja käännyin heihin päin.
-Te ette saa mua kiinni mä oon vapaa. Sanoin nauraen ja kaaduin taakse päin.
Kuulin poliisien huutoa ja näin taskulamppujen valoja. Tunsin kuinka kallio raastoi ihoani, mutta en välittänyt. Kaikki pimeni kun pääni kolahti kallioon.
