Moi minä olen Notai ja olen 14, asuin Georgiassa, olin alussa normaali poika, kunnes kaikki muuttui huonoon suuntaan. Äitini oli kuollut ja isä oli alkoholisti. Eräänä päivänä sosiaaliviranomaiset tuli kotiimme ja vei minut serkulleni asumaan. Minut pakotettiin pakkaamaan kaikki tavarat, koska he sanoivat etten tulisi enää palaamaan tähän taloon. Pakkasin samalla isän puukon ja partaveitsen, jos minulla on huono olla voisin parantaa oloani. Lähdimme kotoani 2 tunnin päästä. En ollut valmis, mutta lähdimme niin nopeasti kun, oli mahdollista. Olin viimein serkullanni ja menin purkamaan tavarani minulle annettuun kaappiin, mutta jouduin samaan huoneeseen, kun pikkuserkkuni. Sain hänet kuitenkin aina eri huoneeseen, jolloin pidin huoneen itselläni. Hän jopa joutui vaihtamaan huoneen kokonaan. Oli viimein ruoka-aika, en ollut syönyt moneen päivään mitään, koska isäni ei tehnyt ikinä ruokaa. Syömisen jälkeen menin huoneeseeni ja kaivoin puukon vaateitteni alta ja menin vessaan. Kuulin, kun jokin olisi kävellyt minua kohti ja sain selville, että se oli pikkuserkkuni Mia, joka huusi hänen äitilleen Utaille ja sanoi" Notai ei päästä minua vessaan. " Utai vastasi "Annetaan Notain käydä rauhassa, pystyt kyllä pidätelemään." Tuli hiljaista. Iskin veitsen ranteeseeni ja näin, kun veri virtasi ulos ranteesta, mutta en alkanut kirkumaan. Aloin hymyillä ja olin viimein ylpeä siitä, että minulla saa olla paha olo, kun olen haavoittunut. Viillot rajoitti paljon, sillä en voinut käydä uimassa, koska muuten haavat näkyisivät. Kävelin huoneeseeni ja kuulin, kun Mia juoksi perässäni. Mia kysyi hennolla äänellään"Miksi et pessyt käsiä?" En sanonut mitään olin vain hiljaa ja katsoin iloisena haavoja. Utai käski Miaa haukkaamaan raikasta ulkoilmaa, ennen kun hän tulisi vihaiseksi. Utai sanoi minulle "Tulisitko alas?" En vastannut mitään. Olin hipihiljaa piilotin veitsen ja katsoin syvää viiltoa ranteessani. Utai huusi vielä kerran "Notai tule alakertaan!" Peitin viillon paidan hihalla ja juoksin alakertaan. Utai kyseli minun menneisyydestäni, mutta en vastannut, olin hiirenhiljaa ja tuijotin paidan hihaa, josta alkoi näkyä verta. Käännyin takaisin portaita kohti ja lähdin juoksien ylös omaan huoneeseeni.
