Kadonneet jäljet

Prologi

Yhdysvallat. Outo paikka. Outoja tapahtumia. Oletko joskus kadottanut jotain? Esimerkiksi kynän? Tai pahempaa, rakkaan lemmikin? Tämä kolmikko, ennen nelikko tietää tasan tarkkaan mitä tarkoitan.

Mitä tarkoitan tällä? Kerron vähän mitä tätä ennen tapahtui. Oli neljä nuorta. Angelica, Zera, Noathan ja Will. Neljän nuoren kaveriporukka, kaikki ihan erillaisia mutta silti kaikilla oli porukassa turvallinen olo. 16 vuotiaita High Schoolissa ensimmäistä vuotta. Miten ihmeessä niin erillaiset ihmiset ystävystyivät?

Odota niin kerron. Aloitan kertomuksen Zerasta. Zera osaa kaikki urheilulajit, mutta ei matikkaa yhtään. Eräänä matikantunnilla tyttö tuskastui ja opettajan seläntakana repi kirjan sivut rikki. Jälki-istunnolta oli vaikea välttyä opettajan huomatessa.

Angelica. Hiljainen kympin tyttö. Tytössä ei ole mitään vikaa, mutta aina on kateellisia jotka kiusaavat parempaa. Se ainoa kerta kun Angelica laittoi vastaan opettaja sattui olemaan vieressä ja noh, jälki-istuntoa.

Noathan. Komea, suosittu mustahiuksinen poika. Kaikki tytöt ihastuvat takuuvarmasti. Mutta Noahthanin ollessa uhkarohkea ja näyttäessään pystyvänsä hyppäämään alas 4 metristä koulun sisällä jälki-istunto rapsahti.

Ja viimeisenä, mutta ei takuuvarmasti vähäisimpänä Will. Poika jota kaikki ei edes huomaa. Rauhallinen kiitettäviä saava kiltti poika lupautui vahtimaan jälki-istuntoa missä tämä porukka tapasi.

Aluksi kaikki tekivät Willin määräämää tehtävää. Zera tuskastui ja lopetti. Noathankin päätti lopettaa vaikka Will yritti estää. Angelica jatkoi silti. Noathan päätti avata keskustelun.

"Ketä te ootte? Mä oon Noathan."

"Zera."

"Mä oon Angelica."

"Mun nimi on Will."

"Etteksteki oo 16?" Noathan jatkoi.

"Mää täytän ensviikol, Zera kertoi katsoen viimein porukkaa."

"Mäki oon 16, Angelica vastasi jättäen työnsä kesken."

"Oon myös 16 mut eiks teijän kannattais tehä noit esseitä?" Will yritti.

"Nääh, Zera sano ja tiputti paperin maahan."

"Nähtäskö joskus vapaa-ajalla?" Noathan esitti ja hymyili.

"Mikäs siinä, Angelica vastasi hieman hermostuneesti."

"Vaikka, Will sanoi."

Niin tämä outo kaveriporukka ystävystyi. He kävivät kahvilassa, viettivät aikaa puistossa ja heidän kodeissaan. Usein ihmeteltiin miten koulun mahtavin poika kulki koulun nörttejen ja tuskastujan kanssa. Noathan vastasi usein "En itsekkään tiedä. Ehkä syy on se, että he eivät ole nörttejä vaan ystäviä."

Tämä on tarina ystävyydestä, kuuluisuudesta, mysteereistä ja vaikeista päätöksistä.

Böö täs ois tää prologi, mitäs tykkäätte? Tää on kyl aiks lyhyt mut toivottavasti ees joku lukis tätä❤