Draco
Harry käveli suureen saliin aamiaiselle, tuo oli herännyt aikaisemmin. Hän käveli rohkelikon pöydän päähän ja istui Hermionen viereen. Vaikka Harry olisikin herännyt aikaiseen, Hermione oli aina aikaisemmin hereillä. En edes tiennyt miksi kiinnitin huomiotani tuon tekemisiin. En ollut yhtään kiinnostunut kolmen ensimmäisen vuoden aikana hänestä, neljännellä aloin jo tarkkailla tuota, väitin itselleni sen olevan vain väliaikaista, mutta tässä istun, viidennen vuoden alussa ja en voi päästää silmiäni irti tuosta. Luulen sen johtuvan vihasta, ainakin uskoisin niin.
"Draco, kaikki hyvin" Blaise sai huomioni siirtymään taas takaisin omaan elämääni. Nyökkäsin ja join loput vedet lasistani.
"Tulkaa perässä" mumisin.
Nousin ylös ja marssin ulos suuresta salista.
En jaksanut puhua kenellekkään juuri nyt, en tiedä miksi. Yritin vain saada Potterin pois päästäni, halusin tietää miksi tuo pyöri päässäni, se alkoi olla jo ikävää, sillä minulla ei ollut mitään syytä ajatella häntä.
Otin keräsin kirjani ja otin kaiken tarvittavan jotta selviäisin tunneista. Minulla olisi tänään taikajuomia, suojautumista pimeyden voimilta ja loppupäivän harjoittelisin huispausta, eli aika normaali päivä, tylsä, mutta normaali. Odottelin luihusten oleskelu huoneessa Blaisea ja Pansyä, heillä kesti kauan saapua, lopulta olimme menossa jo ensimmäiselle tunnillemme.
Astuin luokkaan ja suunnistin Blaisen viereen istumaan, istuimme luokan perällä, Potter ja Weasley edessämme. Silmäilin eri pulloja luokan edessä, en tunnistanut mitään niistä, varmaan jotain tappavia litkuja. Viimeinen asia joka mahdollisesti voisi kiinnostaa oli tylsät tunnit, pakko sinne oli kuitenkin mennä. Snape läimäytti oven kiinni ja marssi luokan eteen, tuo ei selvästikkään pitänyt työstään.
"Sivu 276" tuo mumisi tavallisen synkällä äänellään, ääni antoi kylmiä väreitä. Etsin sivun ja silmäilin kuvia. Jotain juomista jotka tuovat onnea, minulla olisi käyttöä näille, mutten vaivautuisi valmistamaan niitä. Ron ja Potter puhuivat jostain, sen verran hiljaa kuitenkin etten kuullut mitään. Loppu tunnin pidin katseeni tiukasti seinässä joka oli luokan edessä, välillä se kuitenkin harhautui Potteriin, siihen kuinka tuo puhui tai liikkui, en halunnut katsoa häntä, mutta samaan aikaan en myöskään voinut sille mitään. Vihasin häntä, jollain oudolla tavalla. Mutta olin kuitenkin varma että kyse oli vain vihasta.
Nojasin luutani seinää vasten, kävin kentän katseellani läpi. Luihusilla olisi vuoro treenata huomista ottelua varten. Ottelu oli rohkelikkoa vastaan. Tiesin vielä Harryn olevan siellä, tuo oli etsijä, kuten tavallista. Nousin ilmaan luudallani, päästin myös siepin vapaaksi ja lähdin jahtaamaan sitä.
Olin napannut sen jo muutaman kerran, nyt vain liitelin taivaalla ja tein kaikkea muuta kun treenasin otteluun. Lentelin kentän laidoilla, sinne alkoi saapua pari muutakin oppilasta. Katseeni harhautui tuttuun kolmikkoon, tunnistin heidät välittömästi. Granger, Weasley ja Potter. He nauroivat keskenään. Kukaan heistä ei onneksi tuntunut huomaavan minua. Äkkiä kaikki käänsivät katseensa minuun, en tiennyt miksi. Tiesin vain että otteeni luudasta oli kadonnut ja olin tippumassa maahan kovaa vauhtia, se varmaan sattuisi, olinhan varmaan kymmenen metrin korkeudella. Siksi nuo varmaan minua tuijottivat, tai siis, on vaikeaa olla tuijottamatta jos joku tippuu luudalta maahan.
Läimähdin vasten maata, sain otettua käsilläni vastaan. Olin liidellyt luutani kanssa noin viiden metrin korkeudelle, ja sitten tipuin. Se ei sattunut yhtä paljon kuin odotin. Jäin makaamaan siihen hetkeksi, näkökenttäni oli sumea, ja taisin menettää tajuni hetkeksi.
"Malfoy!" Raotin silmiäni, nousin välittömästi istumaan kun tajusin kuka vieressäni istui. Potter. Tuon takana taas seisoi Granger ja Weasley.
"Kaikki hyvin?" Granger liittyi keskusteluun. Vilkuilin heitä ihmeissäni, kunnes tajusin mitä tein ja nousin ylös jättäen Potterin istumaan maahan.
Nyökytin päätäni, en keksinyt mitään sanottavaa. Kyykistyin ottamaan luutani maasta ja lähdin marssimaan ulos kentältä. Tunsin hämmentyneet katseet selässäni, yritin olla välittämättä niistä. Mieleni kävi läpi tapahtumaa, miksi he edes vaivautuivat varmistamaan olotilaani? Tai siis, hehän vihaavat minua.
Avasin oven ja lähdin suunnistamaan luihusten tuvalle. Olin ollut kirjastossa, huomenna olisi koe, taikajuomista. Oli siis pakko kerrata edes vähän. Nostin katseeni ylös jaloistani, että näkisin eteeni. Potter käveli vastaan, tuo tuli juuri nurkan takaa. Hän huomasi minut, ja kääntyi takaisin suuntaan josta juuri tuli. Juoksiko tuo minua nyt karkuun?
"Mitä nyt, Potter? Alatko sä pelätä mua?" Naurahdin. Tuo vilkaisi taakse päin, näin kun hän pyöräytti silmiänsä. Mutta jatkoi kuitenkin matkaansa, sinne mistä tulikin.
