Harry
Käsittelin mielessäni päivää, tai enemmänkin Malfoyta ja sitä kun hän tippui luudaltaan. Se näytti kipeältä ja halusin tietää sattuiko tuota. Väitin itselleni etten olisi huolissani, vaikka selvästikkin olin. Ehkä se johtui jostain, vihasin Malfoyta, ainakin olin vihannut. Tuo ei nimittäin ole ollut mitenkään erityisen ilkeä enää. Olin aikaisemmin törmännyt käytävällä häneen, olin menossa kysymään onko tuolla kaikki hyvin. Jänistin kuitenkin viimehetkellä, enkä edes tiedä miksi.
Suljin silmäni, yritin saada nukuttua, tiedän ettei se onnistuisi. Ja nykyään olen huomannut kävelevän unissani, ainakin Ron sanoi jotain sellaista, ja olen herännyt monista eri paikoista. Toivoisin nyt etten lähtisi mihinkään. Ei sitä usein tapahtunut, ehkä kerran kuukaudessa.
"Potter!" Avasin silmäni, välittömästi kun kuulin äänen. Loistavaa, olin kävellyt jonnekkin, juuri kun toivoin etten olisi. Käännyin ympäri, suuntaan josta ääni kuului. Kaikista mahdollisista paikoista, olin kävellyt luihusten tupaan. Miten ihmeessä edes pääsin sisään? Tajusin äkkiä että olin Malfoyn sängyn edessä seisomassa, ja että itse Malfoy istui sängyllään ja oli näköjään saanut minut herätettyä. Katsoin järkyttyneenä tuota, tuolla ei ollut paitaa. Malfoy huomasi tuijotukseni ja vetäisi peiton olkiensa päälle.
"Mitä sä teet täällä, ja miten pääsit sisälle?" Tuo huutokuiskasi, yllättävän rauhallisena, tilanteeseen verrattuna.
"E-en mä tiedä" änkytin hämmentyneenä. Katseeni oli nauliintunut Malfoyn silmiin.
"Sä kävelet unissas" Malfoy jatkoi.
"Niin kai" sain sanottua. Katsekontakti alkoi muuttua kiusalliseksi joten siirsin katseeni jalkoihini.
"Paljonko kello?" Kysyin tajutessani ettei minulla ole mitään ajatusta siitä. Malfoy vilkaisi seinäkelloa.
"Puol yks" tuo sanoi ja käänsi katseensa takaisin minuun.
"Mun pitäs lähtee" Sanoin ja olin jo lähdössä ulos. Pysähdyin kuitenkin pari askelta otettuani.
"Miten löydän takasin Rohkelikkojen tupaan" minulla ei ollut mitään ajatusta missä olin, joten saattaisi tulla hieman ongelmia löytää takaisin omaan tupaani.
"Etkö tiiä missä päin linnaa oot?" Malfoy naurahti. Minusta tämä ei ollut yhtään hauskaa. Ravistin päätäni, olin varmaan punastunut pahasti, olin viidennettä vuotta käyvä oppilas, enkä edelleenkään tuntenut linnaa tarpeeksi hyvin.
Malfoy kumartui ottamaan jonkun paidan lattialta ja puki sen nopeasti päälleen. Tuo nousi ylös sängyltään ja käveli ohitseni ovelle. Oliko tuo tosissaan saattamassa minut takaisin tuvalleni? Vielä yövaatteissaan? Ei hänellä kai vaihtoehtoja ollut. Pari kuukautta sitten tuo olisi jättänyt minut mielellään haahuilemaan linnaan eksyssissä. Lähdin seuraamaan häntä, sentään tuo tunsi linnan, toisin kuin minä.
"Sun pitää lopettaa toi" Malfoy sanoi. Loin kysyvän katseen tuohon.
"Kävely unissas" hän tarkensi. Se oli totta, en enää halua joutua näin kiusallisiin tilanteisiin. Nyökkäsin. Huomasin tuon kädessä olevan sideharson, käärittynä tuon ranteen ympärille.
"Se putoominen tais sittenki sattuu"
Malfoy siirsi katseensa ranteeseensa. Hän kohautti hartioitaan.
"Sä oisit vaan voinut sanoo Hermionelle, se osais jonkun loitsun"
Malfoy hymähti, en tiennyt että näkisin tuon hymyilevän. Yleensä tuo vain virnisti tai nauroi.
"Osaan pärjätä itekseni" tuo tokaisi.
"Toisin kuin eräät" Hän jatkoi ja pysähtyi. Olimme jo lihavan leidin muotokuvalla. Muutuin punaiseksi.
"Kiitos" Mutisin ja kävelin muotokuvan eteen. Salasanaa en vielä sanonut, luihunen nimittäin oli edessäni.
"Älä enää eksy, ja tiiän sen salasanan jo" Malfoy lähti kävelemään poispäin. Jäin katsomaan kun tuo lähti. Oliko tuo ollut mukava? Ei ainakaan ilkeä. En saanut hymyä pyyhittyä pois kasvoiltani. Ehkä tuo yritti muuttaa tapojaan. Vaivuin uneen nopeasti, oli uuvuttavaa kävellä ympäri linnaa.
