Inspiraatiota ja Vinkkejä kirjoittamiseen

Juonenalku (Murha/rikosmysteeri)

Kirjotin tän joskus aikomuksena tehä pitkänkin tarinan, mut enhän mä sitä saanu aikaan. En muutakaan tälle tekstille keksi, niin kopioin tosta luonnoksesta pätkän alusta ja laitan tähän :)

Pointtina siis oli, että Chicagosta löydetään pahoinpidelty mies ja hänet viedään sairaalaan. Mies on menettänyt muistonsa. Mies sijoitetaan asumaan väliaikaiseen asuntoon ja hänelle annetaan väliaikainen nimi. (Mulla oli Mason Campbell, mut sillä ei nut oo niinkään väliä)

Mies opiskelee poliisiksi ja aloittaa työnsä. Yhtäkkiä paljastuu, että lukuisat kuolemat, joita on epäilty huumeiden yliannostuksen aiheuttamiksi, ovatkin murhia. Mies saa tehtäväkseen alkaa tutkia valtavaa huumekaupan ja murhien verkkoa, kun samalla yrittää selvittää kuka on itse.

Kaiken lisäks oli ajatuksena, että mies rakastuisi hoitajaan, joka käy säännöllisin väliajoin tarkistamassa hänen olotilansa, mutta se ei oo aivan välttämätöntä.

Mutta siis juu. Käyttäkää tätä juonta, jos haluatte. Tehkää vaikka saman tien kokonainen tarina. Mutta kertokaa siitä mulle, sillä haluun todellakin lukee sen :)

Tunnen makaavani maassa. Raotan silmiäni, mutta näen vain sumeasti. Kestää kauan tarkentaa katseeni, jolloin näen vain vaaleanpunaisen taivaan. Aurinko on nousemassa.

Huomaan polttavan kivun selässäni, ohimossani ja kyljessäni. Jalkoja kivistää polvien kohdalta ja tunnen hampaan heiluvan. Kuulen vain oman hengitykseni.

Lopulta silmien pitäminen auki on liian raskasta ja suljen ne. Ainut asia mitä pystyn ajatella, on:

Mitä helvettiä on tapahtunut?

Kuluu useampi tunti ja vain makaan siinä maassa. Välillä tunnen kivun lievittävän ja liikahdan, mutta heti sen tehtyäni kipu leimahtaa takaisin.

"Hei, kaveri?" kuulen jonkun sanovan.

En pysty vastaamaan lainkaan. Pidän vain silmäni kiinni ja toivon tämän pitkän aamun loppuvan kuolemaan. Niin en joudu kärsimään tai maksamaan valtavia sairaalakuluja. Ehkä läheiseni saavat korvauksenkin. En vain onnistu keksimään yhtäkään esimerkkiä.

Tunnen, kuinka lämmin käsi ravistelee olkapäätäni. Kipu vihlahtaa ja puristan hampaani yhteen.

"Tajuton mies Millennium Parkissa," miesääni sanoo.

Kestää taas hetken hiljaisuutta. Sitten kuulen ympärilleni kerääntyvän yhä enemmän ihmisiä ja lopulta ambulanssin sireenit. Tunnen, kuinka minut nostetaan paareille.

Ihmisten hälinä on niin voimakasta, että korvia vihloo. Yhtäkkiä ne loppuvat kuin seinään, kun ambulanssin ovi paukautetaan jälkeeni kiinni.

● ● ●

Puheensorinaa. Tasaista piipitystä. Havahdun ääniin. Kuuntelen niitä hetken ja yritän muistaa tapahtuneita. Muistan valeanpunaisen taivaan ja käden ravistelemassa olkapäätäni.

Raotan silmiäni. Näen valkoisen huoneen, joka on täynnä erilaisia koneita. Yksi niistä näyttää pulssia, toinen kirjoittaa numeroita ruudulle ja kolmas on jonkinlainen tulostin. Tämä on sairaala.

Suljen silmäni. Tuntuu, kuin kaikki vain tapahtuisi silmieni edessä ilman, että voin vaikuttaa lainkaan. Kuulen oven käyvän ja jonkun istuvan viereeni. Kurtistan kulmiani ja avaan silmäni uudestaan.

Näen valkoiseen asuun pukeutuneen miehen. Miehen hiukset ovat harmahtavat, mutta tuuheat.

"Kuinka voitte, herra?" mies kysyi.