[ drarry story - kiss me until i can't speak]

3

draco nk
~
Pidin kirjettä kädessäni ja luin sitä uudestaan ja uudestaan.
Olin musertunut. Joutuisin vakoilemaan ih- tai siis- Harrya. Hän oli käynyt elämänsä aikana läpi jo liian paljon huonoja, surullisia ja vaarallisia asioita. En tahtoisi tehdä hänen elämästään huonompaa kuin se jo on. En ollut nyt sillä tuulella.
Kuulin oksan raksahtavan takanani. Rypistin äkkiä vaistomaisesti kirjeen ja tungin taskuuni, käännyin ja nappasin sauvan taskustani. Mutta se olikin vain Harry.
"Malfoy", hän aloitti. "Mitä teet rannassa näin myöhään?"
"E-en mitään", valehtelin. Tajusin yhä osoittavani sauvalla Harrya kohti, joten pistin sen nopeasti taskuuni.
Laitoin käteni vaistomaisesti taskulleni, jotta kirjeen aiheuttama möykky peittyisi. Mutta Harry tietysti huomasi sen.
"Mitä oikein piilottelet?" Harry uteli. Oli hetken hiljaista. Yritin keksiä nasevaa, entisen minun kaltaista vastausta. Päädyin kuitenkin siihen tavalliseen: "Se ei kuulu sinulle, Potter."
Harry pyöräytti silmiään. "Näin pöllön äsken lentävän tänne", Harry aloitti. "Toiko se sinulle jotain? Olin näkevinäni sen mukana kirjeen. Tähän aikaan ei yleensä tule postia", Harry kyseli.
Hitto. Tietysti hän oli nähnyt sen. Tuntuu vähän, ettei häneltä jää mitään huomaamatta.
"Minä en huomannut mitään pöllöä", väitin. Puristin yhä kovempaa taskussani olevaa kirjettä. Harry katsoi minua epäilevästi, mutta luovutti lopulta. "Selvä", hän vastasi viimein, hetken mietittyään.
Oli hetken hiljaista. Vain aaltojen rikkoutuminen rantaa vasten kuului kovempana kuin koskaan. Sitä en ollut osannut huomioida ennen.
Istuin taas puun juurelle. Katsoin kaihoisana aaltoja. Mitä nyt tekisin?
"Oletko ihan kunnossa, Malfoy?" Harry kysyi. Olin yllättynyt kysymyksestä. Harry on aina vihannut minua, ymmärrettävistä syistä, tietty.
"Miksi en olisi?" yritin saada äänensävyyni jotain huvittuneen kaltaista. "Mmhm, en tiedä. Näytät vain siltä. Ja usko pois, osaan tunnistaa surun", Harry kertoi ja istui viereeni.
Mistä tämä yhtäkkinen ystävällisyyden puuska on saanut alkunsa? En ole ollut Potterille muuta kuin julma nämä kaikki vuodet. Ei tässä tosin valittamista ollut.
"No, ehkä en olekaan kunnossa. Mutta en ole nyt avautumis-tuulella", vastasin kylmästi.
Tiesin kyllä aivan hyvin, että minun pitäisi olla hänelle ystävällisempi, varsinkin, kun hän yrittää olla sitä minulle. Se on vain hieman... vaikeaa. Joskus on vain helpointa esittää, että kaikki on hyvin. Esittää sitä, mitä oli ennen.
"Tiedän kyllä, että on outoa, kun kyselen. Mutta emme ole enää pikkupoikia, Draco. Ja minusta tämä viha voisi jossain vaiheessa kääntyä ystävyydeksi", Harry sanoi.
Katsoin hetken hänen kasvojaan. Vahvat leukaperät, hyvin korostuvat poskipäät. Harryn komeat kasvot kruunasi hiusten alle peittynyt salaman muotoinen arpi.
"Ehkä voisikin", vastasin. Harry katsoi minua hetken silmiin ja hymyili hennosti. Sitten hän nousi ylös, ja lähti takaisin linnaan mitään sanomatta.
-
[heips! pahoitteluni, että tätä tarinaa tulee tosiaan niin harvoin. wattpad ei oo mun ykkös prioriteetti, se on vaan juttu johon aina välillä kirjottelen kaikkee enkä ota tästä paineita! tää alko tosiaan mun ja mun kaverin yhteisenä tarinana, mutta nähdään niin harvoin, eikä sillon edes välttämättä muisteta koko tarinaa. siksi kirjoitan tätä nyt yksin. toivotaan, että saisin nyt vähän enemmän osia ja vähän tiheämpään tahtiin julkaistua haha. kertokaa mielipide osasta kommenteissa!]