Memin vaihtoehtoinen loppu

Vuotis.net sulkeutuu lähipäivinä, joten siirretäänpä tämäkin pieni palanen fikkarihistoriaani tänne turvaan! Tässä siis Memin vaihtoehtoinen loppu, jonka kirjoitin pian Memoryn valmistumisen jälkeen itselleni piristykseksi :D Toivottavasti piristää myös teidän päiväänne!

Tavalliset disclaimerit pätee edelleen, eli kaikki Pottereista tunnistettava kuuluu J.K. Rowlingille ja minä vain huvittelen.

**

Remus Lupin oli varautunut viettämään joulunsa yksin. Hän oli kuvitellut, ettei hänellä olisi mitään muuta vaihtoehtoa - miten olisi muka voinut olla, kun hänen vanhempansa olivat ulkomailla ja ystävänsä viettivät joulua kukin omilla tahoillaan, kuten rakastuneilta ihmisiltä sopi tietenkin odottaa. Jopa Peter, jonka varaan Remus oli puolittain laskenut, oli viime tipassa ilmoittanut menevänsä jouluksi tyttöystävänsä Angelan luokse. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun hän tapaisi Angelan vanhemmat, ja häntä oli jännittänyt niin kovasti, ettei Remus ollut viitsinyt lisätä hänen taakkaansa syyllistämällä häntä omasta yksinäisestä joulustaan. Siriuskin oli ilmoittanut olevansa Ariannan kanssa - tosin Remus oli arvannut sen jo etukäteen, joten sitä ei oikeastaan voinut kutsua ilmoitukseksi. James ja Lilykin olivat päättäneet viettää jouluaaton kolmisin Harryn kanssa, minkä Remus ymmärsi paremmin kuin hyvin. Heillä oli takanaan rankka puolitoistavuotinen, eikä ollut mikään ihme, että he halusivat juhlistaa Voldemortin kukistumista kolmisin.

Koska Remus oli tällä tavoin valmistautunut juhlimaan yksinäistä joulua, hän yllättyi perinpohjin, kun Siriuksen pöllö (jonka nimi oli äärimmäisen mielikuvituksellisesti Pöllö) kantoi aatonaattona kirjeen, jossa ilmoitettiin, että hänen läsnäoloaan toivottiin mitä nöyrimmin Kolmessa Luudanvarressa jouluaattona kello kuusi illalla. Remus ei ollut uskoa sitä todeksi, ja toisaalta mikään ei olisi tuntunut sen sopivammalta. Ainoastaan Sirius Black saattoi ensin ilmoittaa viettävänsä joulua tyttöystävänsä kanssa ja sitten muuttaa rauhallisen perhejuhlan kokoontumiseksi paikallisessa pubissa - ja vieläpä ilman, että kukaan paheksuisi häntä. Remus ihmetteli suuresti hänen päätöstään, mutta oli kuitenkin tarpeeksi seurankipeä lähettääkseen pikaisen vastauksen, jossa lupasi ilmestyä paikalle.

Hyvä. Pukeudu nätisti, kuului Siriuksen ytimekäs, ironinen vastaus.

Jouluaatosta tuli kauniimpi kuin aikoihin. Vaikka alkuviikko oli ollut ikävä ja loskainen, peitti Tylyahon kylää lauantaina pehmoinen, puhtaanvalkoinen lumikerros. Tarpoessaan kylän halki kohti Kolmea Luudanvartta asianmukaisen "nätisti" juhlakaapuun pukeutuneena Remus ei voinut olla ihmettelemättä kylän henkeäsalpaavaa kauneutta. Tuntui kuin jokin ihmeellinen rauhan ja puhtauden lumous olisi leijunut kylän yllä. Kirkas, tumma tähtitaivas ei ollut koskaan aiemmin näyttänyt niin rauhoittavalta, eivätkä talojen reunuksista riippuvat jääpuikot olleet milloinkaan säteilleet kirkkaammin katulamppujen hennossa valossa. Remus ei tiennyt, johtuiko se yksinomaan joulusta, vai siitä tosiasiasta, että Voldemort oli vihdoin poissa ja he kaikki olivat lopultakin turvassa, mutta hän tunsi sillä hetkellä olonsa täydelliseksi. Hänen mielensä oli sillä hetkellä niin kevyt, että hän olisi hyvinkin voinut liittyä joululauluja laulavien lasten joukkoon ja veisata sydämensä kyllyydestä.

Toiset olivat jo Kolmessa Luudanvarressa, kun Remus työnsi oven auki ravistaen lunta housunlahkeistaan. No, ainakin melkein kaikki olivat - Ariannaa ja Cinnamonia ei näkynyt missään, ja Peterkin tuijotteli suloista Angelaansa niin rakastuneesti, että hän ei ollut paikalla ainakaan hengessä. Remusta hymyilytti. Hän oli iloinen siitä, että Peter oli viimein saanut ratkaistua elämänsä vaikeudet ja löytänyt tytön, josta todella välitti - ja joka oli todella hänen vertaisensa. Entinen, ahdistunut, välttelevä Peter oli nykyään muisto vain.

"Hyvää Joulua, Rem!" Lily lennähti jostakin Remuksen kaulaan ja halasi häntä tiukasti, ennen kuin hän ehti saada edes takkia pois päältään.