Moi kaikki VVP:n, Särkymättömän, Sen piti olla helppoa ja Virhe ohjelmoinnissa -lukijat!
Huh, olipa kova homma kirjottaa noi kaikki. En oo edes varma sanoinko nyt jokaisen mun BC-ficin, mutta sovitaan niin.
Tänä syksynä tulee mulle kolme vuotta Wattpadissa. Pieni, mistään tietämätön Hempsu kirjautui tänne ensimmäistä kertaa ahmimaan itseensä samaistuttavia tekstejä. Runollista, eikö?
Mitä näiden kolmen vuoden aikana sitten on tapahtunut? Minkälaiset muutokset ovat järisyttäneet Miian luojan elämää?
Mä olen ainakin kasvanut ihmisenä vaikka kuinka paljon. Oon oppinut olemaan kiduttamatta itseäni päivittäisellä julkaisutahdilla. Oon kasvanut pituutta varmaan 5 senttiä (saattaa olla enemmänkin ), lukenut sekä todella hyviä että todella huonoja kirjoja...vaikka mitä. Mutta suurimpana kaikista mä olen saanut kokea sellaisia onnellisuuden hetkiä, joita en enää koskaan ajatellut kokevani. Miian ja Amelien tarinan aikoihin olin syvemmällä suossa kuin oon ikinä aikaisemmin ollut. En osannut tehdä mitään, vain kirjoitin ja purin kaikki hirveät tunteet näppäimistön kautta tänne. Siihen mä en halua enää koskaan takaisin. Sinne mustaan, niljaiseen ja synkkään tilaan, josta ulos pääseminen otti kolme vuotta. Silti edelleen joku yrittää vetää mua uudelleen sinne suuntaan, joten vastaantaistelu on jokapäiväistä. Mä yritän joka päivä parhaani.
Heh, unohdin jo hienosti asianikin. Mietin tosiaan sitä, pitäiskö tällä hetkellä piilotettuina olevat BC-ficit julkaista uudelleen tänä syksynä? En vielä tiedä oisko mulla aikaa editoida niitä, mutta voisin ainakin lukaista ne läpi kirjoitusvirheiden varalta.
Kertokaa mielipiteitä, jos niitä on. Amelien ja Jasminen tarinat odottavat drafteissa, kuten myös mun BC-oneshotkirja.
Halein,
HeMpSu