Hei,
Päätin nyt vain selvennykseksi kertoa Askeleet-tarinan esipuheen virasta. Kyseisen osuuden olen nyt siis "unpublish:annut," koska se ei enää tuntunut sopivan nykyhetkeen.
"Esipuheen" kirjoitin, kun omasin vielä pienimuotoisen masennuksen. Siitä on vasta vähän reilut puoli vuotta, mutta itse miellän osuuden vanhahtavaksi parantuneen oman elämäntilanteeni vuoksi.
On totta, että Askeleet-tarina perustuu tositapahtumiin, mutta vain osittain. Oikeastaan murto-osittain. Tarinan aloittamisen aikoihin aioin tehdä siitä enemmänkin oman elämäni kaltaisen, mutta tästä ideasta luovuin raivattuani itseni takaisin pinnalle.
Noin puolitoista vuotta sitten minulle sattui ikäviä asioita, jotka kerääntyivät muistoina mieleeni, kovettuivat synkkyydeksi ja suorastaan riivasivat minua jättämättä minua rauhaan. Tuskin koskaan unohdan niitä hetkiä ja tapahtumia, mutta olen saavuttanut onnen, elämänilon ja rauhan jälleen.
Psyykkisten traumojeni vuoksi satutin monia kavereitani - niin sanoin kuin teoinkin. Minusta tuli pinnallinen ja varautunut, sellainen ihminen joka purki oman pahan olonsa muihin ihmisiin. Näin etäännytin itsestäni monta ennen minulle läheistä kaveriani. Joidenkin kanssa välillemme syntyi kuilu, joka ei enää koskaan tule kuroutumaan umpeen. Lopulta omantunnon tuskat olivat yhdessä kamalien muistojeni kanssa murskata minut alleen.
En kiistä, ettenkö olisi edelleen terävä suustani ja varautunutkin, mutta minulla on nyt parempi olla. Kun huomasin, etten ole yksin, tajusin, ettei minun tarvitse koettaa saada ihmisiä ymmärtämään minua - ne, jotka ovat minulle oikeasti tärkeitä, ymmärtävät minua jo tarpeeksi.
Kiitos, että jaksoit lukea tänne asti. Tämän kirjoittaminen ja jakaminen kanssanne merkitsee minulle valtavasti!
-Sarastuksein
