"Jos sä saisit tietää että sulla on elinaikaa pari kuukautta, mitä sä tekisit?"
"Jättäisin koulun kesken. Ehkä mä kävisin sielä vielä kerran istuus ja tervehtimäs muita ku ei mitään, mutta sitte mä lähtisin. Kysyisin parhaan kaverin mukaan ja lähettäis kiertää Suomea - täällä mä oon kuitenki aina asunu mutten oo koskaan nähny muuta ku tän kyläpahasen. Ei oo välii millä mentäis, sillä just ennen ku lähettäis nii nostaisin mahollisimman paljon rahaa mukaan. En toki kaikkee, sillä sit ku oisin poissa mun perhe sais niin sanotusti vähä ylimäärästä."
"Käytäis eka Lapin suunnilla eli pohjoisessa ja sit sieltä hitaasti mutta varmasti laskettais kohti etelän pääkaupunkiseutua. Ehkä kävisin moikkaas ihmisiä, jotka tiesin vaan nimeltä tekstien ja tarinoiden kautta - ihmisiä jokka kirjotti harrastus mielessä. Tekisin paljon ja rohkeesti. Mutta en rakastuis, sillä sitä mä en osaa - luopuu jostain minkä koen ekaa kertaa. Parempi olla kokematta sitten ollenkaan."
"Eikö joka päivä pitäis elää ku viimestä päivää?"
"Ehkäpä, mutta toisaalta eikö just tylsät rutiinit ja kaikki maholliset pidä elämän kasassa? Joskus just arki on se mitä tarvitaan."
"Kyllä mä jäisin kaikkia kaipaamaan ja itkisinki niiden puolesta sit viimein, mutta mä toivon ettei ne itkis mun puolesta. Ei mulla oo loppujen lopuksi hätää eikä ne saa kuluttaa aikaansa mun suremiseen."
