i don't know how

Moni varmaan miettii tällä hetkellä, että mitä hittoa. Miettisin itekin.
          Jälleen kerran joku ihana ihminen oli lukenut koko "Siellä jossain mun"-sarjan läpi, päätynyt siihen viimeiseen, keskeneräiseen kirjaan ja kysyi, että jatkuuko tää koskaan. Totesin päässäni, että ei, koska teiniraskaudesta kirjottaminen (varsinkin tällein 18-vuotiaana) ei enää ihan nappaile. Sain siitä kuitenkin ajatuksen, että mitä jos vaan vaihtaisin "Moments tour"-kirjan juonen lopun ja poistaisin sen neljännen kirjan kokonaan. Niinhän tässä nyt tulee käymään.
          Alotin äsken luvusta 16 ja muutin sieltä muutaman kohdan. Luku 17 oli alunperin se missä se positiivinen raskaustesti tehtiin ja kirjotin sen lopun uusiksi. Sen takia siitä tuli myös ilmotus.
          "Moments tour"-kirjasta saattaa tulla muutaman luvun lyhyempi, koska osa luvuista pyörii niin vahvasti sen raskauden ympärillä, että en jaksa kirjottaa kokonaan uusia lukuja. Laatuhan tulee myös (ainakin toivottavasti) pomppaamaan luvussa 17. Yritän pitää samanlaisen kiusallisuuden ja myötähäpeän tunteen, mutta eroa tulee silti varmasti.
          Mutta, näin tässä tulee nyt käymään. Uskomatonta, mutta totta, se sarja tulee siis näkemään päätöksensä tässä lähiaikoina.

Hyvää iltaa! en haluais luoda turhia odotuksia, mutta uskokaa tai älkää, kirjotin äsken Kaksi, tai siis neljää :D 
          Oli mulla toki ihan asiaakin. En tullu vaan kiusaamaan teitä. Tässä muutaman kuukauden jälkeen, kun kirjauduin taas tänne huomasin, että Olipa kerran talvi on menny 16 000 näyttöä (lukua?)? Se on aivan valtavasti! Kiitos ihan jokaiselle, joka sitä on käyny lukemassa! (etä pusuja!) 
          Mitäs mulle muuten kuuluu? Mä oon jo niin vanha (nuori), että alotin lukion elokuussa. 3kk muiden nurkissa pyörittyä tässä alkaa olla muutto ekaan omaa kämppää edessä! :) 
          Mitenkäs täällä menee? Mitä teille kuuluu? Mulla itellä on vielä sen verran haipakkaa (siis motivaatio hukassa), että uutta lukua saatte hetken ootella, vaikka jotkut sitä ihanasti jo oottaa :) mä oon luvannu, että joskus se vielä tulee!

Torstaina on musikaalin näytökset, sen jälkee suurin streassi poistuu ja pääsen taas kirjottelee kunnolla jos musikaalijutut (tai ylipäätää mun elämä) kiinnostaa nii käy seuraamassa instassa @ novelllejaaa .
          
          Toivottavasti mä en oo ainut jolta meni tänää motivaatio Suomen kevääseen 

Tän viikon luku näyttää hiukan huonolta. Eilen oli hissan koe mihin pänttäsin koko viikon, tänään kirjottelin ihan jotai muuta ja huomenna on lähes koko päivän kestävä turnaus, että tuota tuota. En siis oo kuollut, ainoastaan hiukan kiireinen :')

Ja kai mä ihan hullu oon, kun tän kaiken pois heitän, mut nää täydet tunnit tuntuu tyhjältä.
          
          Pitää päästä hetkeks pois. Voitte bongailla mua kyllä edelleen täältä, mutta ehkä vähän vaikeemmin...

Anteeks, jos teille nyt tuli ilmotuksia vanhoista osista, jotka "julkastiin". Niissä oli virheitä ja korjaili ne eikä tallennus toiminu ja mun oli pakko julkasta ne uudestaa. Eli oon pahoillani, jos nyt katoitte, et tuli uus osa, ei tullu :(
          Torstaina tulee uus osa kuitenkin <3

Nyt on pakko avautua vaan jostain. Ja ei oo mikään tarinafiilis jote kirjotan nyt ihan tällei.
          
          
          Tää päivä oli yks draama.
          
          Jos kukaan seuras uutisia nii mun kotikulmilla sattu se taxionnettomuus. Ja ei, eihän siinä kukaa kuollu, mut puolet meijän koulun tyypeistä suurinpiirtei itki ekat tunnit ja meillä oliki koko sali käytössä iha "kriisiapua" varte.
          
          (Ja nyt rupes sataa kaatamalla vettä...
          
          Kohta jymisee...)
          
          Mutta jöö, sitten tossa pari tuntii sit lähettii ajamaan Jyväskylästä pois, ku oltiin käyty sillä shoppailemassa ja radiosta tuli se Turun puukotusjuttu info.
          
          Mää menetin just luottoni Suomee...
          
          No oli vaa pakko avautua ees vähän.
          
          En ite itkeny koulussa, mut pysähyin kuitenki vähä jotenki aattelemaan asioita.
          
          Mun rinnakkais luokkalainene oli muuten yks niistä jotka kuskattiin keskussairaalaan.
          
          (SOS tuol sataa!!)
          
          Mut joo, oli tosi masis päivä ja tää sade nyt ei hirveesti auta oloa.
          
          Sentää jotai positiivistä; saan uuet lasit!! Eli alan taas nähäkki jtn :)
          
          (Ja jyrähti...)
          
          Mutta joo, tässä nyt oli vaan tämmönen avautuminne. Lottoon, et kukaa ei ees lukenu tätä, mut ihs.
          Tarinaa tulee joo ehkä tnä, jos jaksan... :)

Hei, olen -04 tyttö joka rakastaa kirjoittamista. Tarinani ei oo kovin hyviä, mutta teen niistä itseni näköisiä ja kurjoitan niin, kuin haluan ja mitä haluan