Pian päässäni räjähtää, ja kun päässäni räjähtää pääni tuhoutuu lopullisesti. En ole koskaan ollut hyvä kirjoittamaan mutta tänne yritän parhaani mukaan änkyttää jotain.

Pääni on täysin hajoamis-pisteessä, enkä uskalla tehdä asialle mitään. Olin ennen onnellinen pieni poika, joka kuitenkin ajatteli läpeensä surullisia asioita. Viimeaikoina elämässäni on tapahtunut asioita joiden kautta olen oppinut tuntemaan itseäni. Olen oppinut myös sen että elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista, mutta se että joka päivä koko päivä on paska olo ei myöskään ole normaalia. Omien mietoksieni tuella uskaltaisin arvella masennusta ja ahdistuneisuutta mutta mikään ei ole varmaa.

Pääsette siis lukemaan 14-vuotiaan, masentuneen pojan kirjoittamia "tarinoita"