TÀnÀÀn ilmestyi uusi runoni, "ElÀmÀn pelko". Runo kertoo kirjaimellisesti elÀmÀn pelosta, eli siitÀ, ettei uskalla tehdÀ itselleen tÀrkeitÀ asioita. Tai sitÀ se ainakin minulle merkitsee.
Itse tunnen kyseistÀ pelkoa usein. Pelko estÀÀ minua toteuttamasta unelmiani, koska ajattelen liikaa muiden reaktioita, vaikkei niillÀ olisi lopulta mitÀÀn merkitystÀ.
Haluankin muistuttaa itselleni ja muillekin siitÀ, ettÀ sÀ saat tehdÀ juuri niitÀ asioita elÀmÀssÀs mitÀ haluat. SÀ et tarvitse muiden hyvÀksyntÀÀ elÀmÀllesi ja unelmillesi. Sulla on kaikki vapaus lopettaa niiden asioiden tekeminen, jotka ei kiinnosta sua. Sulla on vapaus etsiÀ omaa paikkaasi maailmassa. EpÀonnistua ja yrittÀÀ uudestaan entistÀ vahvempana.
Mulla on elÀmÀssÀ mottona tÀstÀ runostakin tuttu, runon viimeinen sÀkeistö: "kuolema ei pelota / vaan se ettei koskaan / tunne olevansa / elossa". Mulle elossa oleminen ei tarkoita pelkÀstÀÀn hengittÀmistÀ tai ruumiintoimintojen toimimista vaan jotain suurempaa. Se tarkoittaa mulle vaikkapa hetkessÀ elÀmistÀ, lapsenomaisesti uusista asioista kiinnostumista ja tunteiden nÀyttÀmistÀ.
Toivon, ettÀ pelosta elÀmisen sijaan kohdattaisi elÀmÀ ja sen haasteet rakkaudella ℠MeillÀ on vain yksi elÀmÀ, joten eletÀÀn se itseÀmme varten.
Oletko sÀ kokenut pelkoa tehdÀ sulle tÀrkeitÀ asioita? Ja onko sulla unelmia? MitÀ tekisit, jos kukaan tai mikÀÀn ei estÀisi sua?