@sanemho
Oon lukenut nyt runokokoelmasi "runoja Helvetin kauniimmalta puolelta" pari-kolme kertaa läpi (okei okei, hieman enemmän) ja eksyin nyt ensikertaa kunnolla profiiliisi ja tajusin vasta nyt, et hei, mähän oon jo lukenut kaikki tarinas läpi. :D rakastan sun kirjotustyyliä yli kaiken ja varsinkin sitä, ettei kunnon juonta ole jokaisessa. Tulin vain tähän hehkuttamaan onneani, kun löysin sun tekstit :)
Kylläpäs nyt ilmaantuu tarinoita :D
@IamTheBadGuy Hulluus on kaunista. Rakastan Assassin's Creediä kans sen takia että siellä saa tappaa ihmisiä(sekopää, joo). Kaikki melankolinen on omalla tavallaan kaunista, ihan kaikki.
@hoohtari Joo just. Tarinat eivät tartte juonta ollakseen mielenkiintosia. (Niissä on nää tukirangat, jolla pysyy kasas, mut seki on riittävä.) Menkööt äikänopes, niiku munki, hiitee :D Ja justiinsa fanitan lolin (leagueoflegends, joo. Pelaan.) yhtä tyyppiä, se on hullu. Totaaline mielipuoli, joka tekee tappamisesta taidetta tai ainakin itse ajattelee niin. Aivan mieletön keksintö tehä sellane hahmo omast mielest ja eipä muuta voi tehä ku piirtää se EHKÄ NYT LOPETAN TÄN TARINOIMISE "They call me mad. All the artists are mad." -Jhin
@IamTheBadGuy Mä rakastan kirjottaa melankolisia tarinoita, ja niistä vaan automaattisesti tulee tollasia vähä jopa runoilevia. Yks millä mä onnistun kirjottaa parhaiten on se, että mä vaan kirjotan. Tossa Mielen toisella puolen mietin et tappaisin sen päähenkilön, mutta sitten siihen vaan ilmesty tollane loppu (ja äikän ope sanoo että hyvään tarinaan tarvitaan juoni, pah!). Mm samaa mieltä ton hulluuden kanssa. Kun sitä ei vie yli, niin se on tosi kiehtovaa ja kivaa!
