No niin. En ole päivittänyt Cardiffia pitkään aikaan ja on aika myöntää, että en tiedä, tulenko koskaan saamaan sitä loppuun. Lähinnä siksi, että olen kirjoittanut itseni umpikujaan ja ajatus siitä, että pitäisi pakittaa ainakin kymmenen lukua, että saisin solmut avattua, tuntuu aika lannistavalta.
Mutta. Kuten Pakkaskukat & Mem, Cardiff on aina ollut mun mielessä kaksiosainen tarina, ja nyt olen alkanut työstää taas kakkososaa ajatuksella, että sen ainakin pystyn kirjoittamaan loppuun ja kertomaan monen vuoden jälkeen, miten Jazzin ja muun Cardiffin murhajengin tarina päättyy.
Tarkoituksenani on kirjoittaa Post mortem niin, että sen voi lukea, vaikka ei olisi koskaan lukenut Cardiffia. Sekä niin, että tarinan kuluessa myös Cardiffia lukeneille selviää, miten Cardiffin oli tarkoitus päättyä ja miksi hahmot ovat Post mortemissa siinä tilanteessa kuin ovat.
Olen tosi pahoillani, että en ainakaan tähän tietoon voi luvata finitoivani Cardiffia. Olen pyöritellyt päätöstä takaraivossa pitkään ja tullut siihen tulokseen, että mulle tärkeintä on saada tarinalle jonkinlainen loppu. Sitten voin katsoa, onko sellainen olo, että voin tehdä Cardiffin loppuun ilman stressiä, vai päädynkö kirjoittamaan jotain ihan muuta.
Jos olet hiljaisuuselon vuosien varrella kommentoinut tarinoitani, laittanut viestiä ja kysynyt Cardiffin jatkoa, ja satut vieläpä lukemaan tämän viestin, iso kiitos ja halaus, jokainen viesti on ollut tosi tärkeä <3
