Varaudun joka päivä mihin vaan
metropysäkillä tunteja odottamaan
sateenvarjon joka päivä mukaan pakkaan
ja kynnet kultaisiksi illalla lakkaan
ei voi koskaan tietää kuka vastaan kävelee
maistuuko illalla kahvi vai tee
joka tapauksessa molempia ostan
kadun varresta kerään joka roskanvälillä kaikki alkaa kaduttaa
kun tunnen olevani ainoa joka haluaa auttaa
eivät muut oikeasti välitä
kuinka paljon lajittelen jätteitä
hankinko tofua vai jauhelihaa
koko ihmiskuntako maapalloa vihaa
sitä ei voi määräänsä enempää rasittaa
asioita pitää tehdä eikä vain kaikesta valittaakun kävelen suojatiellä ja auto melkein päälleni ajaa
pohdin onko ihmisillä enää mitään inhimillisyyden rajaa
olen niin ahdistunut, kun kukaan ei huomaa näkemääni vaivaa
vaan edestään hauraita vanhuksia raivaa
kun heitä autan minulle huudetaan että
saivatpahan maistaa omaa lääkettä
itsekkyys uhkaa meidät kokonaan nielaista
monellako kriisillä meitä pitää vielä karaista
YOU ARE READING
🌊VAIHEITA - runokokoelma🌊
PoetryRunoja elämästä ja kuolemasta sekä kaikesta sen väliltä ilman sääntöjä. (Kuvat eivät ole omia!)