Don't play with me

3. Pov: Jacob

Hetken siinä poltellessamme huomaan sen oranssitukkaisen Carolinen kävelevän meitä kohti.

Caroline on mielestäni kaunis, mutta hän ei ole aivan minun tyyppiäni. Pidän hänen oransseista hiuksista ja kapeista kasvoista.
- Moi jätkät, hän sanoo, kuin oltaisiin hyviäkin ystäviä.
- Mooi, vastasin tälle kun kukaan muu ei ilmeisesti jaksanut.
- Onks kellää heittää röökiä? Hän kysyy pojilta.
Minä en polta. Se ei vaan jotenki nappaa, eikä oikeastaan juominenkaan. En ole koskaan pitänyt Williamin päihteiden käytöstä, mutta pakko kelvata kun se varmaan muuten feidais mut.
- Joo mul on mut saat kyl joskus tarjoo mulle ku mul ei oo. Daniel vastasi tytölle.
Caroline, jos nyt oikein hänen nimensä muistan alkaa sytyttämään tupakkaansa juuri sen näköisenä, että on odottanut koko aamun juuri tätä hetkeä. Tämän jälkeen ottaa pitkät henkoset tupakastaan ja näyttää tyytyväiselle.
Daniel on todella pitkä. Varmaan jotain lähelle kahden metrin. Hänen tyylinsä on hieman skeittajapojan suuntaan, mutta muistaakseni hän osasikin skeitata.
Koulun kellot soivat sen merkiksi, että täytyisi lähteä takaisin tunnille. Kävelemme hetken hiljaisuudessa sisälle kouluun, kunnes William rikkoo hiljaisuuden kysyen:
- Mikä tunti meil on?
- Katoin äsken ni bilsaa. Vastaan tälle.
- No voi ny vittu ei sellasta kukaa jaksa. Hän vastaa hieman vittuuntuneena.
- Haha no älä. Oon kuullu juttuu et se ope on sellane vitu tiukkapipone mummeli mut en sit tiä kui totta mulle on puhuttu. Caroline vastaa naurahtaen perään.
- Se täst viel puuttuu. Huokaisen.

Saavumme luokan eteen ja astumme sisään. Opettaja huomaa meidät.
Opettajalla on hiukset korkealla nutturalla ja päällensä tämä on pukenut vaaleanpunaisen villapaidan, sekä mustat tiukat farkut. Hänellä on päässään mustat silmälasit, sekä huuliinsa hän on laittanut hieman vaaleanöunaista huulipunaa. Perus bilsan ope, ajattelen.
- Nomutta hei. Minä olen Elizabeht. Opettaja tervehtii hymyillen.
- moi. Jokainen meistä mutisee, sillä luultavasti tajusivat myös kuinka tylsä tunti on edessä tuollaisen hymyilevän mummon kanssa.
    

                       klo 16.00

Pääsimme juuri koulusta ja olen matkalla bussipysäkille. Koulupäivä oli ihan jees, ei tehty oikee mitää sen erikoisempaa kuin kuunneltu opettajan höpinöitä. Käytiin me syömäs mut oli paskaa ruokaa, hernekeittoa. Ei ihan napannut tällee lievästi sanottuna.

Seisoskellessani bussipysäkillä, tunnen jonkun tökkäävän minua käteen.
- Hei mä oon Maria, ollaan vissii samal luokal. Maria tervehtii.
- Sä vissii oot Jacob?. Hän jatkaa kysyvästi.
- Juu oon mä, terve. Vastaan. Maria on todella nätti. Pidän erityisesti hänen ruskeista kikkurahiuksista. Ne tekee hänestä söpön.

Hetken kukuttua myös Emily astelee luoksemme.
- Moii oon Emily ja sä varmaan Jacob. Hän esittäytyy esittäen myös minulle kysymyksen.
- Juu. vastaan lyhyesti. Emily on niin kaunis, hänen vaaleine hiuksineen ja upeine vaatteineen. Hänen äänensäkin on niin siro, kuin keijukaisella.

Huomaan bussini tulevan.
- Hei, tota mun bussi tuli ni mä meen ny. Nähää huomen. Sanon tytöille ja he vastaavat jotain heipan tyylistä ja lähtevät kävelemään omaan suuntaansa.

Istuessani bussin likaisilla sinisillä penkeillä ja katsellessani ikkunasta tuota ihmisvilinää, ajattelen päivän tapahtumia. Ja Emilyä. Hän on kyllä upea, vaikka en häntä kovinkaan tunne. Laitan kuulokkeistani lembisiini soimaan eli Metallican Nothing else mattersin. Bussimatka kuluu kuunnellessani hyvää musiikkia. Pidän tästä päivästä. Aurinkokin paistaa ja taivaalla ei ole melkeen yhtään pilviä.

Kotona riisun kenkäni ja kävelen suoraan keittiöön. Kamala nälkä, koulussa ei oikeen syöty ku ei ollu hyvää ruokaa. Kotona on yllättävän hiljaista siihen nähden, että minulla on 5 sisarusta. Saapuessani keittiön ovensuuhun äiti antaa minulle syyn hiljaisuuteen.
- Moi Jacob, Elsa ja Anton on kavereillaan ja pikkuset nukkuvat päikkäreitä. Miten eka koulupäivä meni? Hän kysyy.
- Ihan hyvin, sain kai uusia kavereita tai ainakin olin yhen Danielin kaa välkällä. Oli siin muutama tyttöki mut en mä niitten kaa sillai jutellu. Vastasin tämän esittämään kysymykseen.
- Ei sattuis olee mitää ruokaa, kauhee nälkä ku ei syöty koulus oli hernekkeittoo. Kysyn vielä päälle.
- On siel kai makaroonia ja jauhelihaa mut kyl sun kannattais kouluski syyä, ku ethän sä muuten jaksa opiskella.
- juujuu. Vastaan ja alan laittamaan ruokaa lautaselle laittaen se tämän jälkeen mikroon.

jatkuu...

Moooii täs taas uus luku:))) Lupaan et kohta rupee tapahtuu jotai jännnää!