Soul Riders { Star Stable Online }

Luku 1

Luku yksi
_________

Istun etupenkillä autossa katsoen ikkunasta kauniita maisemia toisaalta eihän ne mitään kauniita ollut. Maisemat olivat täynnä vain peltoja sekä kirjavan värisiä hevosia.

Ei kulu kauaa, kun isäni parkkeeraa autonsa keskelle tietä jossa on vastassa noin parikymppisen näköinen mies.

Nousen autosta ylös ja jään katsomaan tuota kyseistä miestä, mustat hiukset sekä todella tummat silmänaluset.
"Hei olen Juuso Moorland ja tervetuloa perille!", Juuso esittää itsensä, kun minä taas puolestaan olen hiljaa.
"Hei Juuso, oikein ihana nähdä sinua.", isäni tulee kuvioihin.
"Olemme tavanneet Sisu, kun olet ollut todella pieni.", Juuso kertoo naurahtaen.

Mutisen vastaukseksi jotain ja lähden nopeasti kiertelemään paikkoja yksin, sillä kavereita en todellakaan aio hankkia.

Olisin mielummin kesäni viettänyt kotikaupungissani, kun jossain päin ituhippi landea hevosenpaskan keskellä.

Hetken kun pyörin Moorlandin avoimessa metsässä löydän maasta tuoreita kavion jälkiä, mutta en silti näe hevosia lähelläkään.

Kyykistyn ja vien käteni jäljen päälle. Pian kuitenkin tunnen pistelyä kädessäni ja kylmyyttä. Vedän nopeasti käteni pois jäljen luota ja hieron käsiäni yhteen.
"Mitä ihmettä?", sanon ääneen itselleni.

"Sisu! Täällähän sinä olet!", kuulen tutun äänen takanani, se oli isäni.
"I-isä, katso mitä mä löysin.", kerron ja osoitan jälkeä maassa.
"Niin mitä tuosta Sisu?", isäni katsoo minua aivan kun olisin tullut jostain hullujenhuoneelta.

Käännän katseeni maahan ja silmäni rävähtävät auki, kun en näe enää sitä mystistä kavion jälkeä maassa.
"E-en ymmärrä?!", änkytän epätoivoisena katsoen maata.
"Sisu... Ymmärrän, että tämä on sinulle vaikeaa mutta koittaisit sopeutua tänne, etsi vaikka ystäviä!", isäni kertoo samalla ottaen minua olastani kiinni.

Saavun takaisin Moorlandin tallien muurien sisäpuolelle isäni kanssa ja vastassa on Juuso, sekä viisikymppisen näköinen mies paskasissa vaatteissa.
"Hei Sisu, pitkästä aikaa näemme.", mies sanoo ja tulee halaamaan minua.

Mistä kummasta kaikki tietävät minut? En ole ikinä edes nähnyt heitä. Irtaannun miehen halauksesta ja siirrän katseeni maahan.
"Et varmaankaan muista minua, mutta olen Tuomas Moorland.", Tuomas kertoi.
"Olette tulleet todella pitkän matkan, joten teillä on varmaankin todella kova nälkä.", Tuomas sanoo.
"Ruoka maistuisi kyllä, vai mitä Sisu?", isäni naurahtaa ja kysyy minulta kääntäen katseensa minuun.

Pudistan päätäni ja lähden jälleen haahuilemaan ja tutkimaan aluetta. Pian huomaan metsässä hevosen kanssa vaaleahiuksinen tytön. Mietin hetken, että aionko mennä juttelemaan tuolle mystiselle tytölle, mutta päätän vain jatkaa matkaani.

"Hei!", en kerkeä kauaa jatkaa matkaani, kunnes kuulen sen tytön takanani.
"H-hei,", sanon änkyttäen.
"Oon Sara Fallwatcher ja tässä mun hevonen Bella.", Sara kertoo.
"S-sisu Lightninglee...", sanon hiljaa potkien maasta kiviä.
"Et taida olla täältä päin, sisu?", Sara kysyy silittäen samalla hevosensa turpaa.
"N-niin no en...", sanon pienellä äänellä, että hyvä kun edes tuo kuuli.
"Onko sulla hevosta?", Sara vain jatkaa kysymyksiään ja minä kun vain pudistan päätäni.
"No hyppää kyytiin, lähdetään johonkin." Sara sanoo hymyillen.

En tiedä mitä tehdä? Miksi ihmeessä tuo haluaa minut mukaansa, mutta toisaalta tyttö vaikuttaa todella hempeältä ja mukavalta, että ei hän varmaan pahaa tarkoita. Nyökkään ja nousen ratsaille ja pidän tiukasti kiinni tuosta. Siitä on aikaa, kun minä olen ollut hevosen selässä tai saatika ratsastanut.