Kello näyttää kahta. Lupauduin taas näkemään Elleniä. Nostan puhelimeni ja näen Ellenin nimen vilkkuvan ruudulla, en vastaa taaskaan. En pysty, en tänään, en huomenna, enkä ehkä ensi kuussakaan.
Norkoilen koulun portailla, siinä missä pitikin. Hengitän syvään ja muistutan itseäni siitä, että Ellen on vain paraskaverini ja minun pitää käyttäytyä sen mukaisesti.
Tumman ruskeat lyhyet hiukset
Söpö hymy
Ruskeat kauniit silmät
Hymykuopat koristamassa kaunista naamaa
Täydellinen ihminen suoraan edessäni jota voisin suudella
Lopetan haaveilun, koska kohta hän kysyy jotain josta en tiedä mitään.
"Nii että pitäskö mun sun mielestä mennä sinne vai ei?" Ellen katsoo mua kysyvästi. SHIT.
"Nii siis minne?" vastaan hieman empien.
Ellen huokaisee "Sä oot nykyään ihan outo. no anna olla ei se ollu tärkeetä."
Muistan kun oltiin pieniä
Juostiin yhdessä koulun pihalla ja naurettiin
Elämä oli helppoa
En edes tiennyt mitä ihastuminen tarkoitti
Saatika sitten rakastuminen
Kello on puoli kolme yöllä, käännän kylkeäni.
Isä imuroi. Kello on puoli yksi, aika nousta. Avaan instagramin ja ensimmäisenä kuvan Ellenistä ja hänen poikaystävästä kuvatekstillä "9kk tän idiootin kaa❤️". Pidätän kyyneliä. Tämä ei ole mun päivä, ei tosiaan.
Tänään on sunnuntai, lupasin viedä Leon puistoon. Hänet adoptoitiin vuosi sitten. Puen Leolle lenkkarit ja hupparin, itselle tennarit. Nostan Leon rattaisiin, hän nauraa tiputtaessaan viltin kolmannen kerran.
"Aika mennä kotiin, päikkäri aika" huikkaan Leolle samalla, kun nostan häntä keinusta.
Peiteltyäni Leon sänkyyn, äitini soittaa. En ole läheinen äitini kanssa, vanhempani erosivat 3 vuotta sitten ja olen koko ajan asunut isälläni.
"Hei sitten Teresa" Äitini lopettaa puhelun.
Äitini soittaa ehkä kerran 3 kuukaudessa ja syntymäpäivinä. Suoraan sanoen en pidä äidistäni, en ollenkaan. Äitini on patologinen valehtelija ja pahasti mokannut, mutta yrittää korjata epätoivosesti välejäni minuun.
"Oliko se äitisi?" isä huutaa alakerrasta
"Oli" huokaisen
"Mitä hänellä oli?" isä jatkaa tullessani alakertaan
"Halusi kuulla vain ääneni.. ja paskat" sanon ja istun keittiön tasolle
"Onko väärin jos en pidä äidistä?" jatkan hetken päästä
"Et voi pakottaa itseäsi tykkäämään jostakin josta et vain pidä.." isä katsoo minua säälivästi
"Eli onko?"
"Teresa ei tietenkään" isä sanoo ja lähtee rauhottamaan itkevää Leoa.
Oli kiva puhua tänään!❤️ henkilöltä äiti
Eikä ollut.
"Kauanko Ellen ja se Joni on nyt ollut yhessä? vai miten se nyt nuoriso sanookaan, seukata?" isä kysyy ja ottaa kauhallisen lisää lasagnea.
"Joonas.. 9 kuukautta tuli just täytee" naurahdan ja näytän Ellenin tänään julkaisemaa kuvaa.
"No onkos sulla ketään poikakaveria? tai tyttö" isä kysyy ja pyyhkii Leon poskessa olevaa ketsuppia paperilla.
Tukehdun melkeen veteeni.
Tyttö?!
Aavistaako isä jotain?
"Ei ole ketään, ei oo sopivaa löytyny" naurahdan hermostuneesti.
Avaan päiväkirjan, otan tyhjän sivun ja:
Päiväkirja 30.8.
Pakotan kohta itseni rakastumaan poikaan. En halua olla perheen pettymys. Rakastun poikaan, esitän olevani onnellinen, menen naimisiin ja hankin hänen kanssa kaksi lasta ja annan heille nimiksi milena ja aleksi. Eikä kukaan saa tietää näistä ajatuksistani.
MUISTUTUS: tytöt ei pussaa tyttöjä.
-Teresa
YOU ARE READING
tytöt ei pussaa tyttöjä
Romance"mä rakastan sua, siinä kaikki!" Teresa on syvästi rakastunut parhaaseen ystäväänsä, mutta tunteet on kovin yksipuolisia ja hän ei ole kertonut tykkäävänsä tytöistä vielä kenellekään. Päivä päivältä hän muistuttaa itselleen, että tytöt ei pussaa ty...
