Ei pelkoa (minsung)

Ensi viikolla

Minho pov

Pyyhin leuallani valuvan veren ohuen paitani hihaan. Tunnen kun viileä ilma saa ihokarvani nousemaan. Heikko poika makasi maassa kimaltelevassa mutta veren peittämässä lumessa.

Kuu on ainut joka valaisi yöllä tähän aikaan vuodesta. Vaikka hämärä on, pystyin silti erottamaan pojan kauniin punaisen veren lumihangessa.

Nostin pojan käsivarsilleni ja lähdin kantamaan tuota asunnolleni. Tuuli puhaltaa pojan tummanruskeat hiukset hänen naamalleen. Tuon kulmakarvat ovat täydellisen muotoiset ja tuon ripset ovat tuuheat.

Hän oli selvästi vielä nuori, ehkä noin 17 vuotias. Päätellen siitä millä alueella hän on liikkunut, on kyseessä velka tai ryöstö. Tai voihan se olla molemmat.

Kannoin kylmästä tärisevän pojan huoneistooni, ja laskin hänet alas sängylleni. Puhdistin haavat ja vaihdoin hänelle paitani, joka oli tuolle hieman iso.

Odottaakseni että hän herää, astelin keittiöön keittämään teetä.

Poika asettui istumaan ja minä asetin pöydälle mukillisen teetä. Istuin sängyn reunalle tuon viereen.

Hän ei ollut yllättynyt tai peloissaan?

"Eikö sua pelota?", kysyin pojalta.
"Ei", tuo vastasi hiljaa. Otin lasin pöydältä ja varovasti ojensin sen hänelle.

"Mikä sun nimi on? Mä olen Minho".
"Mun nimi on Han Jisung", Han vastasi.

Olen todella yllättynyt.

______

Olen yrittänyt kysellä Hanilta tapahtuneesta mutta vastauksia ei kuulunut. Miten voin auttaa jos en tiedä missä liemessä hän oikeen on?..

"Ryöstettiinkö sut?", kysyin huolestuneena. Vastauksena hän heilautti päätään. "Velkaa?".
Tuon kysyttyäni Han laski katseensa ja hiljeni.

"Otan ton myönteisenä", sanoin.
Kuulin kun huoneistoni ovikelloa pimpotettiin. "Pieni hetki".

Hipsuttelin ovelle ja sieltä paljastui Chan. "Tervehdys pomo, minulla on sinulle uutisia", Chan sanoi ja kumarsi.
"Kerro pois", vastasin kävellessäni sohvaa kohti.

Kun istahdin sohvalle, Chan aloitti.
"Siitä pojasta kenen velkoja mentiin keräämään. Hän kuulemma maksaa rahat ensi viikolla".

"Eikö hän sanonut noin viime viikolla?", huokaisin. Katseemme kääntyi oikealle, kun joku avasi makuuhuoneen oven.
Han seisoi järkyttyneenä oviaukossa.

"Ai maksoiko hän sinulle sittenkin", Chan sanoi hämmentyneenä.
"Mistä sä puhut?, kysyin. "Jisung, tuliko hän maksamaan velat?", Chan päästi ulos suustaan.

Hiljennyin ja katsoin Hanin hermostuneita kasvoja. Naurahdin ja nousin ylös. "Vai sinä se olet joka lupaa maksaa aina ensi viikolla, mutta palaa ilman rahoja".

"Mä...", Han saa suustaan kun hiljenee. "Mulla ei ole rahaa..", hän sai sanat suustaan.

"Voit poistua", sanoin ja katsoin Chania. Tuo nyökkäsi ja lähti. "Eikö sulla oo töitä?", kysyin. Han puristi päätään. "Miten sitten ajattelit maksaa?", kysyin hämmentyneenä.

"Mä en tiedä", tuo vastasi hiljaisesti. "Mulla on sulle kaksi vaihtoehtoa..", aloitin.

"Joko sä menet töihin ja maksat rahalla. Tai sä maksat sun keholla", jatkoin.
Hämmentyneenä Han katsoi ympärilleen. "Mitä sä tarkotat keholla maksamisella?", Han mumisi.

Kävelin Hania päin ja hän alkoi kävelemään taaksepäin. Pitkälle hän ei päässyt, ja kaatui pehmeästi sängyn päälle.

Nousin hiljaa hänen "päälleen" ja katsoin tuon söpöjä mutta hämmentyneitä kasvoja.
"Tällä tavalla", irvistin.

Nälkäisesti kävin Hanin kaulaan kiinni, jolloin tuo yritti saada minut pois päältään. "Mitä sä teet", tuo korotti ääntään.

"Mä en tiedä miks mutta oot tosi söpö kun oot hämmentyny", sanoin.
Han pysähtyi tuijottamaan ja työnsi minut pois päältään.

Punastuneena tuo pongahti ylös sängyltä ja lähti kipittämään ulko-ovea kohti. "Hankin töitä!", tuo huusi. Oven pamahdus kaikui korkeassa huoneistossani.

Naurahdin ja maatessani mietin mitä juuri oli tapahtunut.

______

Moii ! Mä päätin kirjoittaa Minsung kirjan tällä kertaa :) Palautetta saa jättää !! <3