Heräsin seuraavana aamuna, kun äitini tuli huoneeseen huutaen, "YLÖS, ULOS JA LENKILLE". avaten samalla verhot ja antaen auringon paistaa kasvoilleni. "Mene pois, haluan nukkua!", Sanoin vetäen peiton korviini. Äitini ei tykännyt tästä, joten hän repi peiton pois päältäni ja lähti peittoni kanssa alakertaan.
Revin itseni ylös sängystä ja jäin makaamaan lattialle, pian Yuuko ryntää huoneeseeni ja huutaa, "NYT SOITAT VICTORILLE! TARVITSET KUNNON VALMENTAJAN". "Pitää vielä miettiä.", Kerron tuolle takaisin. "Sinähän soitat ja nyt.", Yuuko tiuskaisee ja ojentaa paperin, jossa Victorin numero lukee. "Hhh...okei sitten.", Sanon ja nappaan sängyn vierestä puhelimeni. Naputtelin tuon numeron puhelimeeni ja painoin soita. Alle kymmenen sekuntin päästä kuulin tutun äänen sanovan, "hei mate, miten voin auttaa". Sopersin puhelimeen, "Hei Victor, onko se valmentamis tarjous vielä voimassa". "Tietenkin on, nää minut jäähallilla kello, 18:00.", Victor sanoo. "O-okei", vastasin jalat täristen.
Työnsin Yuukon pois tieltäni ja tallustelin rappuset alas keittiöön. "Huomenta.", Sanoin äidilleni, jonka jälkeen, minut valtasi tunne, kuin perhosten määrä vatsassani olisi kolmin kertaistunut, mutta olin samaan aikaan super onnellinen ja pelokas.
Selitin äidilleni koko eilisen keslustelun Victorin kanssa, ja yllätyksekseni hän sanoi tämän olevan hyvä idea
----------------------------------------------------------
ja mystinen aika kelaus iltaan
----------------------------------------------------------
Katsoin kelloani ja huomasin sen lähestyvän uhkaavasti puoli kuutta, pakkasin tavarani ja vaihdoin päälleni treenivaatteet.
Kello 17.45, olin valmis lähtemään hallille. Isä ei ollut kotona, joten jouduin kävelemään hallille, matkalla rankka lumisade lakkasi ja pilvien välistä pilkisti jopa hieman aurinko.
Kaivoin kuulokkeet taskuni pohjalta ja laitoin ne korviini, nappasin puhelimeni esiin ja yhdistin kuulokkeet siihen, avasin spotify soittolistani ja valitsin sieltä jonkun random biisin ( Drama by: TxT ).
Huomasin kellon olevan jo 17.58... pinkaisin juoksuun, juoksin jäähallia ennen olevan ison ylämäen ylös. Saavuin hengästyneenä ja hiestä märkänä hallin oville, yritin tasoittaa hengitystäni ennenkuin menen sisään, siinä samassa takaani kuului taas tuttu matala ääni.
"Miksi noin hengästyny, Yuri hyvä?", Victor kysyi ja siirsi minut lantiostani pois oven edestä. "I- um-mm t-t-tuota, jouduin vähän juoksemaan.", Kerroin lievästi punastellen. "Ahaaaa?, No mennään.", Tuovastasi hieman kulmiaan kohottaen.
Kävelimme vierekkäin pukukoppiin, jossa laitoin luistimet jalkaan ja lähdimme sitten yhdessä jäälle.
"No niin, näytä mitä osaat", Victor sanoi ja osoitte jäätä. Nyökkäsin tuolle vastaukseksi. Kipitin keskelle kenttää ja huomasin Victorin nojautuneen laitaan, tuon lumen vaaleat hiukset säkenöivät hallin valoitta, musta polopaita toi tuon täydellistä kroppaa esiin ja täydellisesti istuva vaaleanruskea trenssitakki kruunasi koko täydellisyyden...tuo mies on vain täydellinen.
Havahduin ajatuksistani kun Victor laittoin musiikin soimaan, hengitin syvään ja yhtäkkiä osasin koko ratani ulkoa, osasin kaikki liikkeet täydellisesti. Liike liikkeen jälkeen tuntui siltä että lentäisin.. viimein musiikki loppui ja kuulin Victorin taputtavan laidan reunalta. "Yuri en ole nähnyt hetkeen mitään näin taidokasta.", Kuulin tuon huutavan.
"Kiitos..Victor.", kiitin.
Luistelin Victorin luokse ja nappasin vesipulloni hänen vierestään. Nojauduin selka päin laitaan ja sekunnissa tunsin Victorin halaavan minua takaa päivä. "Yuri...olisin ylpeä siitä jos saisin valmentaa sinut kisoihin.", Victor kuiskasi korvaani.
"T-tietenkin saat, ei minulla mitään sitä vastaan ole.", Vastasin. Victor puristi minua nyt vielä kovemmin "kiitos Yuri kiitos...en ole pitkään aikaan päässyt itse kisoihin, niin tämä on suuri kunnia.", Tuo kiitteli.
Miljoonien kiitosten jälkeen pystyimme viimein jatkamaan harjoituksia. Viimein kello 21.00 päätimme lopettaa, aika ei tuntunut ollenkaan pitkältä, vaan se tuntui menneen sekunnissa ohi.
Lähtiessämme hallilta huomasin, että olin unohtanut ottaa avaimeni mukaan, joten päädyimme siihen että jään Victorin luokse yöksi.
Jatkuu...
----------------------------------------------------------
Joo tuota noin pahoittelut että tää on vähän jäänyt, kun en oo ehtinyt kirjoittaa, mutta nyt kun ehdin taas kirjoittaa niin ainakin yritän julkaista näitä lisää. + Tämä osa jäi vähän lyhyeksi.
----------------------------------------------------------
Sanat: 565
YOU ARE READING
Listen to me {Victuuri}
Fanfiction"Rakkaus...mihin siitä on hyötyä? Ei yhtään mihinkään" Yuuri Katsuki on kaksikymmentäneljä vuotias Japanilainen taitoluistelija. Eräänä päivänä jäähallille tulee uusi poika Victor Nikiforov, Yuuri kiinnittää välittömästi huomionsa tuon vaaleisiin hi...
