𝗣𝗲𝗹𝗸𝗼 || 𝗯𝗹𝗶𝗻𝗱 𝗰𝗵𝗮𝗻𝗻𝗲𝗹

𝗣𝗲𝗹𝗸𝗼 | 𝗼𝘀𝗮 𝟭

"Hei!" Huudahdin kun avasin Joonaksen oven. Sieltä ei kuitenkaan kuulunut ääntäkään. Olin kummissani. En tajunnut , että missä hän voisi olla, kun lähetti minulle viestin että on kotona. "Böööööö!" Hyppäsi Joonas kulman takaa. Säikähdin aivan hirveästi. Nauroimme yhdessä. "Me mennään tänään Rotterdamiin!" Joonas oli innoissaan ja suuteli minua. "Tiedän, ja se menee varmasti oikein hyvin:)" innoissani vastasin.

Olimme juuri lähteä matkaan mutta unohdin jotain. Oli semmoinen tunne. En tiennyt mitä olisin unohtanut mutta menin silti sisälle katsomaan. Menin Joonaksen makuuhuoneeseen ja katsoin ympärilleni. Näin siellä hänen rakkaan pehmolelunsa. Hymyilin ja otin sen mukaan. "Kato mitä löysin!" huudahdin. "Ohoh! Ei minun ollut tarkoitus jättää sinua puppeli!" Joonas naurahti.

Ajettiin lentokentälle ja siellä oli jo bändin muut jäsenet odottamassa. Tunsin ne hyvin Joonaksen kautta. En ollut nähnyt heitä aikoihin. "Heiii!" Joonas juoksi heidän luokse ja jätti tavaransa minun luokse. Kannoin tavarat lähemmäksi ja sanoin "noin kiirekkö oli?" Naurahdin ja menin tervehtimään ja halaamaan poikia. Meillä oli noin 3 tuntia aikaa joten menimme syömään.

Olimme syöneet ja päässeet jo lentokoneen sisään. "Onpa kuuma! Saisko täältä jotain ilmastointia?" Katsoin joonasta ja hän hymyili. Hän sääti ylhäältä jotain ja tuli jo paljon parempi ilma. Olimme olleet lentokoneessa noin kolme tuntia ja matkaa oli vielä noin 4 tuntia. Yö oli jo mutta lähes kukaan ei nukkunut, ainakaan meidän porukasta. Minua silti väsytti ,mutta en halunnut nukkua. Koska tuntui epämukavalta. Joonas oli WC:ssä ja jokin mies tuijotti minua. Tässä vaiheessa vain katsoin ikkunasta ulos pimeyteen.

Vihdoin Joonas tuli. Nyt ajattelin että voisin nukahtaa. Katsoin sitä outoa miestä kerran ja näytin ilmeellä että minuun et enää katso. Nojasin päälläni Joonaksen olkapäähän ja nukahdin melkein heti siihen. Kunnes pompahdin ilmaan. Näin painajaista. Että Rotterdamissa se sama mies... ei mennä nyt asiaan. Katsoin joonasta ja teki mieli nauraa. Hän nukkui suu auki ja kuorsasi hiljaa. Ajattelin että ei minulla ole mitään hätää ja menin takaisin nukkumaan.

"Herää! Herää jo!! Me lähetään kohta!" Kuulin jonku huutavan korvaani. Heräsin ja siinä oli Joonas ja pojat. Säpsähdin ja tajusin että me lähdemme koneesta. Miten en ollut herännyt siihen meluun...

Pääsimme koneesta ulos. Ja ei voi olla totta! Olemme Rotterdamissa! Tulin kaikkien miehien takana ja Joel huusi "voidaanko käydä viel kaupas hakee bisset?" Kaikki huusivat "joo" kävimme kaupassa ja en ostanut itselleni tällä kertaa mitään. Ei ollut jano tai nälkä.

________________________________

Toivottavasti tykkäätte! Ja laitan osa 2 jossain vaiheessa!