Yhteen juurtuneet

Luku 1|| ei jaksamista

SUURI MUOKKAUS ALKAA!

-Tommi-
Olimme jätkien kanssa studiolla. En tehnyt muuta kuin katselin mitä muut touhusivat. Aleksi istui sohvalla katsoen puhelintaan. Hän näytti jotenkin oudolta. Noh hän oli kai vain väsynyt. Katseeni siirtyi Joeliin, Joonakseen ja Nikoon jotka katsoivat jotain äänitys juttuja. Olli oli keittiössä. Kun hän saapui,  Aleksi nousi ylös.

-Aleksi-
Olin hirmu väsynyt. En jaksanut tehdä mitään. En edes istua. Halusin vain kaatua studion lattialle ja laittaa silmät kiinni hetkeksi. Niin myös teen. Ai saatana muuten sattui lyödä pää kivikovaan lattiaan.

-Olli-
Juuri kun tulen keittiöstä vesilasi tarjottimen kera, nään kuinka Aleksi laittaa silmät kiinni ja kaatuu maahan. Ai saatana varmasti sattui. Kaikki katsovat Aleksia huolissaan. Tiputan tarjottimen maahan kauhistuneena ja kyykistyn hänen viereensä. Muutkin tulevat Aleksin ympärille.

-Joonas-
Ei helvetti. Aleksi oli näyttänyt koko päivän väsyneeltä ja nyt se makaa tossa maassa. "Aleksi ootko sä tajuissas?" Kysyn kokeillen samalla tuon pulssia. "Oon." Hän vastaa pitäen silmiään kiinni.

-Aleksi-
"Miksi sä makaat siinä maassa?" Niko kysyy. Pidän silmiäni yhä kiinni. Mietin hetken miten muotoilisin vastauksen. "Mä en jaksanu tehä mitään muuta ku maata tässä maassa..." sanon ja nousen istumaan.

Noniin moi vaan! Nyt vihdoin alkaa tää tarinan muokkaus. Joku on ehkä huomannutki, että tää oli nyt yksityisenä tää tarina. Kirjotan nää osat nyt vähä paremmin ja julkasen sitte uudestaan!