jotain ja ei mitään....

Siivet.

Me kaikki toivomme, että saisimme siivet, saisimme lentää. Vapaus sen siivet meille antaisivat. Et kuitenkaan toivo saavasi siipiä liian aikaisin. Toivot voivasi elää, kokea asioita, rakastua ja vanheta onnelisena. Kuitenkin yksi pieni onnettomuuus katkaisi elämän lankani ja sain siivet selkääni. Joudun katsomaan sivusta kuinka minulle tarkoitettu elämä lipuu ohitseni, kuinka ihmiset itkevät arkkuni äärellä, surevat minua, liian nuorena nukkunutta.

Aika kuluuu kipu helpottuu, he ovat vapaita tuskasta, mutteivat muistoista. Tarkkailen kuinka ystäväni viettävät aikaa yhdessä niin kuin me aina yhdessä vietimme. Kaikkien huulilla lausumattomana kuolemani. Rakkaani kätkee kyyneliään ja hymyilee vaisusti. Varovaista naurua ja kenties toivoa tulevasta.