jotain ja ei mitään....

My inner Demon katkelma...

Unessani kaikki on valkoista. Maa, taivas ja vesi, kaikki muodustuvat valkoisen eri sävyistä. Kävelen eteenpäin tietäen mitä minun kuuluu tehdä, niin kuin unissa usein käy.  Pysähdyn nähdessäni, jonkun kävelevän minua kohti. Jään odottamaan hahmoa. Mitä lähemmäksi hän tulee sitä sumeammat hänen ääriviivnsa muuttuvatt. En erota hänen kasvojaan vaikka hän seisoo nyt aivan edessäni.

''Sinä tulet kuolemaan.'' Hahmo sanoo ja astuen pois varjoista.

Hahmo näyttää aivan minulta, hän on kuin vääristynyt peilikuva minusta. Siinä missä minun hiukseni ovat vaaleat hänen hiuksensa ovat tummat, hänellä on minun silmäni mutta sysimustina. Ihonsa on kalpea kuin lumi kun omani häivähtää oliivin värisenä.

''Kuka sinä olet ja mitä tarkoitat?'' Kysyn kauhuissani.

''Minä olen sinä ja sinä olet minä. Me olemme yhtä. Ilman sinua ei ole minua. Te ihmiset taidatte kutsua meitä demoneiksi. Jokaisellä ihmisellä on olemassa peilikuva alamaailmassa ja minä olen sinun. Sinä tulet kuolemaan, mikä tarkoittaa myös minu loppuani. Ellet suostu tarjoamaani sopimukseen. '' Peilikuvani sanoo kasvot täysin ilmeetöminä.

''Mihin sopimukseen?'' Kysyn epäröiden.

''Voin pelastaa henkesi, mutta sillä on hintansa. Aina auringon laskusta auringon nousuun minä saan sinun kehosi. Et tule koskaan sairaaksi, et koskaan vanhene. Sinun tulee kuitenkin tietää tämä, jos suostut sopimukseen et voi päästä koskaan taivaaseen tai helvettiin. Tuomiosi on kulkea maan päällä aina aikojen loppuun asti.'' Peilikuvani jatkaa tarttuen käteeni.

Kysymys kuuluu siis haluanko kuolla vai elää aikojen loppuun asti? Minulle päätös on helppo.

''Hyvä on, tehdään sopimus.'' Sanon nielaisten. En ole valmis jättämään perhettäni ihan vielä.

''Viisas päätös.'' Peilikuvani sanoo ja painaa kylmät huulensa kädelleni.

''Mikä on nimesi?'' Kysyn hänen laskiessa käteni.

''Olen Isac.'' Peilikuvani vastaa ja valahdan pimeyteen.