This isn't a party

10. Kaiken pahan alku ja juuri

Päiviä kuluu. Kaikki päivät tuntuu samalta. Kahteen viikkoon en ole vastannut Ollin viesteihin. Ahdistun joka kerta, kun puhelimeni piippaa. En siksi, että Ollissa olisi jotain vikaa. En vain kestä ajatusta siitä, että joku päivä sydämeni vielä särkyisi uudelleen. Kuuntelen kajareistani täysillä musiikkia samalla kun sudin meikkiä naamaani. Heitän hiukseni nutturalle, laitan nahkatakin punaisen hupparin päälle ja astun ulos asuntoni ovesta. Kurvaan autolla studion pihaan. Vedän syvään henkeä, kun astun sisään.
"Moro!" Hokka huutaa kulman takaa.
Nyökkään tälle vastaukseksi. Istahdan rumpujen taakse ja alan soittaa. Paras tapa purkaa ahdistusta. Olen viettänyt paljon aikaa studiolla opetellen rumpujen soittamista, sillä tämä oli niin kiinnostavan näköistä. Tommi on opettanut perusasiat minulle. Alan olla jo aika hyvä, vaikka itse sanonkin. Pian Joel yhtyy soittooni kitaransa kanssa. Jotain tämä laulaa soittomme päälle, mutta en kuule mitään paukuttaessani rumpuja.
Tätä jatkuu seuraavat puoli tuntia kunnes purskahdan itkuun lattialle.
"Mikä tuli?" Joel kysyy katsoen minua hölmistyneenä.
"Mitä mä teen!?" Kysyn tältä itkuni seasta.
Samassa hetkessä kuulen Porkon, Nikon ja Ollin astelevan sisään studioon. Vitun vittu. Ajattelen vilkaistessani poikia.
Nojaan käsiini, sillä en halua heidän näkevän minua itkemässä. Kuulen puhetta kunnes tulee hiljaista ja jokin astelee lähelleni. Kylmiä väreitä kulkee läpi kehoni, kun tunnen käden selälläni.
"Y/n. Onks sulla kaikki hyvin?" Kuulen kenenpä muunkaan, kuin Ollin äänen viereltäni.
Katson ympärilleni. Nään vain Ollin tässä huoneessa. Katson tätä hetken, kunnes hyppään tämän syliin.
"Mulla on kaikki hyvin ku sä oot siinä."
Noni voi vittu. Taas mennään. Ajattelen antautuessani tunteilleni. Ihan sama. Jos tämä suhde menee päin vittua niin sitten rakkaus ei ole tehty minulle.
"Mulla on ollu ihan hirvee ikävä sua." Sanon Ollille hiljaisella äänellä.
"Mullakin sua. Et tiiäkkään." Tämä vastaa silittäessään päätäni.

Istuskelimme studiolla tylsistyneinä kunnes joku sai idean lähteä kaupunkiin. Tekemään mitä? En tiedä. Nyt kuitenkin olimme jo ajamassa kaupunkia päin. Ei autolla tietenkään, sillä Porko sai idean mennä sähköpotkulaidoilla. Potkulautoja oli vain viisi, joten Porko ja Joel sekä minä ja Olli menimme samalla. Välillä kuului Joelin huutoa Porkon ajaessa kaikista möykyistä mitä tielle vain sattui.
"Miks vitussa mä suostuin tähän?" Kuuluu Joelin huuto edestäni.
Nauran mahani kipeäksi pitäessäni tiukasti kiinni Ollin lantiolta. Saavumme pian johonkin rantaan. Kaunis auringonlasku heijastuu veteen.
"Vika uimas tarjoo bisset kaikille!" Porko huutaa juostessaan veteen.
Vedän hupparin pois päältäni ja juoksen veteen.
Tommi astelee veteen aivan sen näköisenä, kuin olisi kyllästynyt leikkeihimme. Ei ihmekään, koska Tommi on aivan kuin meidän oma lapsenvahtimme. Tunti tai pari vierähtää, kunnes istumme samaisella rannalla juoden Tommin tarjoamia bissejä.
"Tää oli sulta Porko aika hyvä veto." Sanon virnuillen Tommia kohtaan.
Tämä vähän tönäisee minua, aivan kuin en olisi jo vittuillut tarpeeksi.
Ilman viilennyttyä alamme lähteä kotejamme päin, tai no minun kotiani, sillä pojat välttämättä halusivat tulla yökyläilemään. Tällä kertaa potkulaudat eivät tarttuneet mukaan, koska Joelin mielestä "Niistä ei ole mitään hyötyä" ja "Ne on kaiken pahan alku ja juuri". Noin itsekin varmaan sanoisin jos olisin joutunut Porkon kyytiin. Nojaan Olliin kävellessäni viimeisiä metrejä. Avaan asuntoni oven ja lösähdän suurelle sängylleni makaamaan. Pojat jäävät vielä värkkäämään jotain, kunnes koko asunto hiljenee. Jokin kömpii viereeni. Hymyilen, kun nään tämän olevan Olli. Kömmin hänen kainaloonsa ja loppua en osaa sanoa, sillä taisin nukahtaa alle kahdessa sekunnissa.

~488 sanaa :) ~