16.5.2024
Kitara ilman kieliä.
Miten mä soitan sitä?
pitääkö sen runkoa koputtaa? ja
raapia?
ja
lopulta tuhota niinku sisustuselementtinä toimiva mandoliini
vai
pitääkö mun laittaa ne kielet siihen kitaraan?
Joka kerta kun asia käy mun mielessä niin en oikeestaan tee asialle yhtään mitään.
kitara kitara kitara
Mä niin haluaisin liu'uttaa mun
kömpelöitä sormenpäitä niillä kovilla kielillä jotka
lopulta tuntuu niin kovasti jo sormenpäissä että
soittaminen
pitäis lopettaa.
Tai
eihän sitä voi lopettaa jos se soittaminen on sen kivun arvoista
Ehkä mä laitan mun kitaraan kielet?
Saisinko vihdoin aikaan jotain?
Saisinko päätettyä ikuisuusprojektini loppuun ja laittaisin vain ne kielet kitaraani?
Niin helposti?
Eikö se ollutkaan vaikeaa?
Vai haluanko mieluummin säilyttää sen ikuisuusprojektina?
Onhan kitara ilman kieliä jo liimautuneena omaan persoonaani niin paljon enemmän kuin kitaran itsensä soittaminen.
YOU ARE READING
takatalven saattelemana
Poetryon ikävä, isoveljeni saku. elät nyt meissä, joiden valo ei ole vielä sammunut. elät vielä joka kevät kirsikkapuiden kukkiessa ja joka talvi lumisateen saattelemana maan kirkuvan valkoiseen vaippaan. ikävä on kova ja muistot sinusta kulkevat aina muk...
