Kunnes sinut menetän

6. aika unohtaa

Joonas

Istuin Aleksin keittiönpöydällä. Aleksi istui minun vastapäätäni ja Olli istui Aleksin sängyllä. Olimme kaikki hiljaa.

En tiennyt mitä ajatella saatika mitä sanoa. Mielessäni pyöri sata kysymystä, mutta ei yhtään vastausta. Kaikki oli tapahtunut niin nopeasti, mutta kuitenkaan mitään ei ollut tapahtunut.

"Mitä?" Aleksi kysyy ihmeissään.

Olin juuri kysymässä mitä helvettiä Aleksi tarkoitti, kunnes Olli vastaa kylmän viileästi.

"Ei mitään."

"No ei sitten." Aleksi sanoo samalla kohauttaen olkapäitään.

Tuli taas uusi pitkä hiljaisuus.

En kestä hiljaisuutta. En pysty siihen. Kaikki ne ajatukset tulevat aina takaisin, kun on hiljaista.

"Tota noin.. pitäskö muille jätkille soittaa.." Soperran Ollille ja Aleksille.

"Aivan totta! Ovatkohan ne edes elossa?" Aleksi toteaa samalla ottaen puhelimensa esille.

Aleksi näpyttelee Nikon numeron.

"Huomenta prinsessa!" Aleksi sanoo kaiuttimeen
"Nyt vittu turpa kiinni." Nikon krapulainen ääni vastaa.
"Millainen olo?" Aleksi kysyy
"No mitäpä lottoot?" Niko vastaa.

Meitä kaikkia rupesi naurattamaan.

"Onko Joelista ja Tommista kuulunut mitään?" Aleksi kysyy Nikolta puhelimessa.
"Joel on meillä ja Tommi meni jonku kimulin luokse." Niko vastaa.
"Okei.. pitäsikö koko porukalla nähdä illemmalla?" Aleksi kysyy.
"Joo voitte tulla meille, mutta vain darraruuan kanssa." Niko vastaa.
"Hyvä on." Aleksi sanoo
"Mites Olli ja Joonas?" Niko kysyy
"Mun luona." Aleksi vastasi
"On elossa?" Niko kysyy
"Valitettavasti." Minä vastaan Aleksin puhelimeen.

Kaikki naurahdamme ja sovimme, että menemme parin tunnin kuluttua Nikolle. Lupasimme soittaa vielä Tommille, sillä hänen liikkeistään ei ollut mitään tietoa.

Aleksi näpyttelee Tommin numeron. Kukaan ei vastaa puhelimeen.

"Onkohan kaikki hyvin?" Kysyn pojilta.
"On on. Mäki tapasin sen tytön eilen." Aleksi vastaa.
"Ai häh?" Kysyn Aleksilta.
"Tai siis oletan, että se on se. Sen tytön nimi on Nella. Se tuli puhuu mulle sillo, kun olin tiskillä. Anto vielä jäähyväis pusunkin poskelle." Aleksi naurahtaa.

Minua asia ei naurattanut. Taas se sama mustasukkaisuus iski minuun. Inhosin sitä tunnetta, mutta silti se joka kerta tuli. En saanut mitään selvää Aleksin sanoista tai teoista. Kaikki tuntui epäreilulta.

"Ai sä oot tollanen mies, Ale." Olli sanoo samalla pompahtaen Aleksin sängystä pois ja menee kohti vessaa.

"Haha oletpas sä Olli hauska." Aleksi sanoo hieman vittuuntuneesti.

Aleksi kääntyy katsomaan minuun ja en tiedä, kuinka minun pitäisi asiaan reagoida. Käännyn katsomaan häneen ja alan irvistämään hänelle. Aleksi katsoo minua ja ja hymyilee.

"Onko meillä kaikki hyvin?" Kysyn Aleksilta

"Tietenkin on." Aleksi vastaa

Nousin tuolilta halaamaan Aleksia. Aleksi oli hieman ihmeissään, mutta halasi minua takaisin tiukasti.

"Miksi meillä ei olisi kaikki hyvin?" Aleksi kysyy halauksen loputtua.

"En tiedä... Voisiko kaikki vaan olla niin kun ennen..?" Kysyn Aleksilta. Tiesin, että minä ja Aleksi tulisimme aina olemaan vaan ystäviä.
"Voidaan." Aleksi vastaa hymyillen.

Oli aika unohtaa tunteeni Aleksia kohtaan.

————————————————————————

Sori vähän lyhyemmästä osasta!! Mulla on ollu viime päivinä tosi kova kiire nii en saanu tästä nii pitkää.

Kuitenkin toivon, että tykkäsitte ja pitäkää hyvä päivä <33