My Heart Is A Hurricane (Niko x reader)

1. Väärä ovi

Y/n POV:
Istun keittiön pöydän ääressä ja katselen lempi sarjaani netflixistä. Olin kai istunut siinä jo pidemmän aikaa, kunnes havahdun ovikellon soittoon. Siellä olisi varmasti ystäväni Viola. Juoksen avaamaan. Päälläni on vain lyhyet shortsit ja iso t-paita. Avaan oven, mutta säpsähdän kun oven takana ei olekkaan Viola. Ruskeahiuksinen ja vihreäsilmäinen mies katsoo minua hieman hämmästyneen näköisenä.
"Aajoo... Sori tulin väärälle ovelle, mun frendi asuu naapurissa" Hän sanoo ja haroo pitkiä paksuja hiuksiaan vaivaantuneen oloisena.
"Okei! Pystytkö sanoo sun frendin nimee, voisin auttaa sut oikeelle ovelle. Meille ei oo tullu nimiä oviin vielä, tajuun kyllä et saattaa tulla väärään kämppään!" Sanon pirteästi, mies vaikutti erittäin mukavalta.
"Joo... Tommi Lalli, onks tuttu nimi?"
"Tommi! Asuu tossa vieressä, et sä paljon harhaan menny!" Sanon ja osoitan viereisen asunnon ovea.
"Hei kiitti! Mä oon muuten Niko" Mies vastaa ja katsoo minua, hän selkeästi haluaa tietää nimeni.
"Eipä mitään, mä oon y/n" Vastaan, kunnes tajuan kenelle puhun. Juuri Rotterdamista palannut Blind Channel-yhtyeen laulaja Niko Moilanen seisoo edessäni. En ole yhtyeen fani, mutta kieltämättä aika siistiä. Yritän olla normaali, Niko on ihminen siinä missä muutkin, hän vaikuttaa erittäin mukavalta.
"Haluisitko nähä joku päivä?" Niko kysyy ja hymyilee minulle.
"Joo! Mikä päivä sulle kävis?" Kysyn ja katson Nikoa. Hymyilen takaisin.
"Tänään? Käyn vaan hakee Tommilta mun laturin, se jäi sinne eilen" Niko sanoi.
"Joo, mun pitää vaan vaihtaa vaatteet" Sanon ja katson itseäni.
"Joo, tuun about 15 minuutin päästä tähän, lähetään siitä sit johonki" Niko sanoo ja menee Tommin ovelle.
"Jes! Nähään!" Sanon ja suljen oven.

Minun pitäisi perua meno Violan kanssa, hän tosin varmasti ymmärtää.
Vaihdan nopeasti ylleni paremmat vaatteet. Otan vain kaapista t-paidan ja farkut, niillä mentäisiin.

15 minuutin päästä ovikello soi, nappaan avaimet laukkuuni ja menen avaamaan.
"No moikka taas" Niko sanoo ja katsoo minua hymyillen. Voisin vaikka hukkua hänen silmiinsä.
"Heii" Vastaan.

Nikon POV:

Katson tuota upeaa ihmistä lumoutuneena. Hän on niin kaunis. Parasta on, että hän ei tunnistanut minua heti bändijutuista, sellaista on vaikea löytää nykyään.
"Mennäänkö me? Minne me mennään? Ja millä?" y/n tykittää kysymyksiä tiuhaa tahtia.
"Wow! Hidasta nyt pikkusen, mennäänkö ajelemaan? Mul on auto tos parkissa." Sanon ja kaivan avaimet taskusta.
"Vaikka!" Y/n sanoo ja astuu ulos asunnosta. Hän lukitsee oven ja lähtee hissille päin.
Menen hänen perässään.

Saavumme autolle ja lähdemme ajamaan. Tiesin jo, että veisin y/n:in minun luokseni, mutta en ajatellut vielä paljastaa sitä. Ellei hän itse sitä osannut jo päätellä.
"Minne sä mut viet?" y/n kysyy ja naurahtaa.
"Se on yllätys, kohta sä tiiät" Sanon arvoituksellisesti.
"Jaahas... Sä se olet arvoituksia täynnä." Y/n sanoo ja huomaan miten hänen äänensävynsä muuttuu. Ehkä jopa hieman "flirttailevaksi".
"Niin... Katotaan..." Sanon ja puren kevyesti huultani.

Kun saavuimme perille, y/n katsoi huvittuneena parkkipaikalle.
"Mennäänkö me sun luo?" Hän sanoi ja naurahti.
"Joo, miks sä naurat?" Kysyn ja hymyilen.
"On tää oma tapansa... Oon monilla tinder-treffeillä käyny ja kaikki on vieny mut kalliiseen ravintolaan syömään." Y/n sanoo.
"Oisitko sä halunnu ravintolaan?" Kysyn hieman hätääntyneenä.
"En tosiaan, sä oot ensimmäinen joka ei koita iskee mua ostamalla mulle kaikkea. Näistä treffeistä mä tykkään" y/n sanoo.
"Onks nää treffit?" Kysyn ja kohautan kulmakarvojani.
"Jos sä niin haluat." y/n sanoo ja naurahtaa.
"Miks ei." Sanon ja saatan Y/n:in sisälle.

Sanoja: 542
Mitä mieltä, eka tämmönen y/n tarina🙈