Moonshot

•0,2•

~They lived happily~

30.10

Kiipesin pöydälleni.
Kuu oli jälleen näkyvillä, kuten eilenkin.

Avasin tottuneesti Discordin ja heitin kuulokkeet korvilleni.
Tänä yönä ei tarvinnut päästää Pikku kissaa sisälle, sillä se nukkui sängylläni.

Soitin sulle katsomatta olitko paikalla.

"Iltaa Euni"

"Iltaa Aehyukie"

"Mäkin nään kuun jos sitä meinaat kysyä"

"Sä alat tuntee mun ainaiset lauseet"

"Totta helvetissä! Ne on niin ikonisia et oot tartuttanu niitä vähä muhunki"

"Haha eeppistä"
"Olis muuten kiva joskus tavata"
"Mut tiiän ettet sä haluu koska se on pelottavaa ja niin"

"Ehkäpä jokunen päivä"
"Anna mietin ehkä viikon nii kerron sitten"
"Oon nimittäin alkanu miettiä et vois olla kiva tavata sut ihan irl"

"Ooo jei! Kerro vaan sit ku haluut et nähään nii mä kyl ihan ilomielin matkustan sinne Seosaniin"

"Vai tuunko mä sinne?"
"Paitsi et en tykkää kulkee julkisilla joten helpoiten pääsee varmaa ku sä tuut tänne"

"Jeps ja mua ei haittaa kun julkisilla on kiva kulkee"

"Mun mielestä se on ahistavaa"

"Nii se varmaan onki joillekkin ja ymmärrän kyl hyvin niitä"

"Kiitti et ymmärrät"

"Eipä mittään"

"Veikkaan et näytät tollolta... Tai siis elävältä :D:ltä"

"Niin varmaa näytänkin"
"Mut se on kuule mun ns tavaramerkki"

"Nonniin.. no nii se kyl taitaa ollakki"
"Laitoin jälleen ulos vettä"

"Oooh waude.. ite en jaksa ku mulla on pari purkkia edelleen talles"

Vaivuimme hiljaisuuteen.
Veikkasin hetkellisistä kiroiluistasi päätellen, että teit matikan tai kemian läksyjäsi.

En ollut ihan varma olitko oikeasti olemassa ja välillä epäilin sun todellisuuttas.
Veikkasin kyllä että olit todellinen, tai sitten osasit muokata hyvin äänesi ja löysit hyvät kuvat ja videot netistä.

Haukoittelin väsyneesti ja melkein söin kuulokkeeni mikrofonin.

"Joo tota mä lähen kaivautuu peiton alle.. öitä Aehyukie"

"Öitä Eunie"
"Jään tappelee tänne läksyjeni kans"