Forget you

1

ALEX

Miksi jokaisen päivän täytyy olla samanlainen? Oloni on päivä päivältä tyhjempi, eikä mikään tunnu enää miltään.

Viimeiset viisi vuotta elämäni on ollut täysin sisällötön. En ole edistynyt elämssäni mihinkään suuntaan, paitsi alaspäin. Olen jopa onnistunut käytökselläni hävittämään välini niihin kaikista tärkeimpiin, eli vanhempiini. Oikeastaan, vanhempaani. Isäni kuoli vuosi sitten syöpään, enkä ole uskaltanut puhua äidillemi sen jälkeen.

Sisarukseni lähestulkoon muistavat minua enää, sillä heihin en ole pitänyt yhteyttä siitä lähtien, kun muutin kotoa. Olisihan se kiva tietää, mitä heille kuuluu nykyään.

Kaveripiirinikin on kutistunut siihen pisteeseen, että ympärilläni on enää bändini. Bändini, jossa tunnen itseni ulkopuoliseksi. Tuntuu siltä, että kaikki muut ovat löytäneet jo sen oikean, ja minä tuskin tulen koskaan saamaan edes yhtä, lämmintä ja rakastavaa halia.

Tunne tosin saattaa olla suurempi mielessäni, mutta ompahan kuitenkin. Jos niin ei oikeasti olisi, en minä niin ajattelisikaan.

Mätänä kirsikkana kakun päälle, olen alkanut tahtomattani tuntemaan vetoa erääseen mieheen. Mieheen, joka parhaillaan istuu alle metrin päässä minusta, poikaystävänsä sylissä.

Joel Hokka ja Joonas Porko, erottamaton pariskunta, unelmasuhde ja elämä kuin ruusuilla tanssimista.

En tahtoisi antaa itseni rakastua enää kehenkään. Tiedän, että jokainen parisuhde jossa olen osallisena päättyy lopulta huonosti, halusin tai en.

En usko tosirakkauteen, enkä varsinkaan enää itseeni. En seuraa sydäntäni, vaikka se huutaisi Joelin nimeä. Niin se tekeekin, mutten anna itselleni lupaa tähän. En aio pettyä tälläkertaa.

En minä kenellekkään kelpaa omana itsenäni. Miksi siis lähteä muuttamaan itseni jonkun toisen vuoksi, joka lopulta kuitenkin päättää etten ole tarpeeksi?

Minua ei vain ole tehty rakastettavaksi.

Säpsähdän jonkun tökätessä selkääni muutaman kerran. Nostan kuulokkeet korviltani laskien ne sitten pöydälle, ja käännyn tuolillani ympäri. Edessäni seisoo Niko, joka näyttää aina niin pirteälle. Joskus vain mietin, kuinka hän jaksaa?

"Me aateltiin lähtee syömään jonnekki, ja sit varmaan baariin, lähetkö messiin?", Niko kyselee, katsoen sitten minua intensiivisesti silmiin. Käännän katseeni muualle, en pidä katsekontakteista.

Mietin hetken, mutta päätän kieltäytyä. Toisaalta, olisin voinut lähteä mukaan vain siksi, että pääsisin viettämään Joelin kanssa enemmän aikaa, mutta luulen, että hän taitaa roikkua lähinnä Joonaksessa. Sen katsominen ei tekisi minulle hyvää juuri nyt, eikä oikeastaan muulloinkaan.

Mielummin juon itseni humalaan aivan yksin.

-
mitäs mitäs, uus kirja👀 miltä vaikuttaa?

anteeks jos eka luku on jotenkin sekava ja lyhyt, tää on vasta ns. 'esittelyluku' ja aina yhtä vaikee kirjottaa😭