Forget you

2

ALEX

Katselen olohuoneen pöytääni, jota koristaa useat kymmenet tyhjäksi juodut tölkit. En ole tyytyväinen itseeni, ja tapaani paeta ongelmiani, mutta tämä on ainut keino joka todistetusti toimii.

En ole itsetuhoinen, enkä pidä itseni kiduttamisesta, joten juominen on varmasti kaikista terveellisin tapa, eikä muutama tölkki viikossa pilaa elimistöäni, eihän?

Lasken puolilleen juodun tölkin maahan, sillä humalatilani on jo suuri, eikä juoma enää maistu.

Tunnen, kuinka silmäluomeni alkavat tuntua raskailta ja pian painuvat täysin kiinni.

---

Herään kuullessani tutun miesäänen toistavan nimeäni. Avaan silmäni astetta liian nopeasti, ja samalla sekunnilla päälleni iskeytyy kiveäkin kovempi päänsärky ulkoa tulevan valon takia. Olen vailla oksentaa kivusta.

"Aleksi heräsithän sä!", tuo mies huudahtaa vieressäni, jopa ehkä hieman onnellisena?

"Joel mitä sä teet täällä ja miten sä pääsit tänne?", kysyn ihmetellen, mutta tajuan, että suuni avaaminen oli suuri virhe. Niin suuri, että nyt juoksen pää kolmantena jalkana vessaan lähentelemään pönttöä.

"Kyllä me kaikki ollaan huomattu miten sä käyttäydyt nykyään. Ja niin tosiaan, älä kysy miten pääsin sisään", Joel huokaisee samalla laittaen hiuksiani pienelle ponnarille pois kasvojeni edestä.

"Ai miten mä käyttäydyn muka?", kyseenalaistan, vaikka tiedostan itsekin oman normaalista poikkeavan käyttäytymiseni.

"Oot ihan vaisu ja omissa maailmoissas, etkä treeneissäkään puhu kellekään", Joel selittää.

"Lisäks kun mä tulin tänne, niin Rilla oli ihan paniikissa ja outo, sen ruokakuppikin oli ihan tyhjä, ja vesikupissa vanhaa vettä", Joel jatkaa huolestuneen kuuloisena.

Voi helvetti, Rilla. Kuinka olen näin huono ihminen, että oma koirakin hautautuu omien ongelmieni alle?

Kyynel vierähtää poskelleni ajatellessani tuota pientä koiraa, elämäni naista ja ainutta seuralaistani. Rilla ei todellakaan ansaitse minun kaltaista omistajaa, joka hädin tuskin kykenee pitämään huolta edes itsestään.

Kyllä minä siihen oikeasti pystyn, miksi ajattelen näin?

"Missä Rilla on nyt?", kysyn niiskuttaen samalla, kun nousen seisomaan ja pyyhin suuni paperiin.

"Lenkillä Joonaksen kanssa", Joel vastaa hymyillen, ja vetää pöntön. Tietysti, eihän Joel tee mitään ilman Joonasta.

Poistun vessasta vähin äänin kohti keittiöä, ja nappaan kaapista särkylääkepaketin. Oloni on kamala henkisesti, ja ennen kaikkea fyysisesti ja tarvitsen tähän nyt jonkinlaista apua.

Nielaisen särkylääkkeen, kaataen sitten kurkustani alas kaksi lasillista vettä. Oksennuksen maku ei poistu suustani, mutta se on pieni ongelma nyt.

"Miks sä juot näin paljon?", Joel kyselee kerätessään tölkkejä ympäri asuntoani.

"Ei se sulle kuulu", tiuskaisen väliinpitämättömästi. Enhän minä Joelille voisi koko totuutta kertoa. Itseasiassa hän olisi viimeinen ihminen kelle asiasta puhuisin, ja Joonas kuuluu samaan sarjaan.

"Ootko kuitenkin ihan ok?", Joel varmistaa, ja tunnen painostavan katseen itsessäni.

"Joo joo, lopeta toi kuulustelu", vastaan hieman ärtyneenä. Miksi jokainen ihminen esittää olevansa kiinnostunut minun asioistani?

Kaiken lisäksi, eikö aikuinen ihminen enää saa juoda ilman, että heti oletetaan minulla olevan ongelmia itseni kanssa?

"Aleksi, mä oon oikeesti huolissani susta", Joel sanoo tullessaan lähemmäs minua. Katselen tuota miestä kummastuneesti. Huolissaan? Kuinka hän on minusta huolissaan?

Ei minusta kukaan oikeasti piittaa, Joelkin valehtelee.

"Älä selitä", ärähdän ja käännyn poispäin Joelista. Vituttaa, ja paljon. Miksei Joel voisi vain kadota? Silloin elämäni olisi helpompaa kun tarvitsisi kokoajan miettiä tuota.

Pahinta on se, että hän näyttää välittävän minusta. Se saa sydämeni liikehtimään aivan uudella tavalla, tavalla jota en tahdo myöntää.

Säikähdän hieman, tuntiessani lämpimän henkäyksen niskassani. Hetkeä myöhemmin, mieskädet kiertyvät ylävartaloni ympärille.

"Kyllä mä tiedän mikä sun mieltä painaa", Joel kuiskaa korvaani ja painaa lämpimät, mutta kosteat huulensa kaulalleni. Tuntuu, kuinka kaikki ympärilläni katoaa, ja en saa ajatuksistani kiinni. Mitä täällä tapahtuu?

Samassa hetkessä kuulen kuinka avain kääntyy lukossa.