-Rosa-
"Hei mitä vittua päästä irti!!" Huudan ja yritän kiemurrella pois. "Lopeta se rimpuilu!" Mies huusi. "Hei hei mitä vittua sä teet?!" Joku ulkopuolinen tuli ilmeisesti auttamaan mua. Mies lähti juoksemaan kohti kaupunkia. Mies joka juuri pelasti minut tuolta pervolta oli Niko. "Kiitos sä pelastit mut!" Sanoin ja menin halaamaan Nikoa.
..
Olemme jutelleet Nikon kanssa hetken. Saimme asiat jotenkin selvitettyä. "Oikeesti mä oon niin pahoillani siitä mitä tein!" Niko pyysi jo tuhanteen kertaan anteeksi. "Mä tiiän et oot pahoillas! Ei sun sitä koko ajan tarvii sanoo." Naurahdin. "Siinä vaiheessa kun sanoit et tykkäät musta niin mä en olis saanut vaan sanoo et jään jenkkeihin ja häippästä.." Niko sanoi pahoittelevaan äänensävyyn. Silmäkulmastani valui pieni kyynel. "Mä halusin vaan sanoo et mä olin aivan umpi rakastunut suhun." Niko sanoo ja katsoi minua suoraan silmiin. Tunnen kuinka perhoset bilettivät mahassani. "Mut miks sä sit vaan lähit etkä sanonut sitä mulle?" Kysyin ja yritin pidättää itkua. "Koska mä en vaan yksinkertasesti pystyny sitä sulle sanomaan. Tiiän oon ihan vitun kusipää.." Niko sanoi ja huomaan kun hänen poskelleen ilmestyy kyynel. "Tiiätkö mun tunteet ei oo koskaan kadonnut. Mä tykkään susta vieläkin." Sanoin ja katsoin kenkiäni mitkä olivat aivan likaiset. "Ei munkaan tunteet oo koskaan kadonnut." "Musta tuntuu et meiän pitäis olla vaan kavereita.." sanoin hieman jännittyneenä. "Ehkä se on parasta tässä tilanteessa." Niko sanoi ja hymyili vaisusti.
..
Olin matkalla Alisalle tietysti Niko mukanani. "Onks tää nyt hyvä idea?" Niko kysyy. "On Alisa ihan varmasti haluis nähä sut! Sanoin iloisesti. Siinä sitten odoteltiin, että alisa tulee avaamaan oven. "Moii!" Sanoin innoissani. "Kato ketä mul on mukana!" Sanoin ja vedin Nikon ovelle. "Niko!" Alisa sanoi ja hänen hymynsä levisi nopeasti. Niko ja Alisa halasivat ja menimme sisälle. "Mikä sai sut palaamaan suomeen?" Alisa kysyi. "Mä vaan koin etten kuulu sinne. Mulla on täällä suomessa muutenkin bändi jota en jenkeissä pystynyt hoitaan." Niko sanoi ja hymyili pienesti. "Enkä muutenkaan halunnut luopua Rosasta!" Niko sanoi ja katsoin tuon kauniita silmiä. Hymyilin tuolle ja huomaan kuinka Alisa katsoo meitä. "Ootteks te niinku?" Alisa kysyy. " Ei me ollaan vaan kavereita!" Niin paljon kun se sattuikin niin se nyt vain on tosi asia.
Aamulla herään vitun rasittavan herätyskellon ääneen. Olisi mieli tehnyt heittää se seinään. Työt kuitenkin kutsui. Kävin vielä nopeasti suihkussa söin ja puin vaatteet. Siistin hiukseni ja laitoin hiemän ripsiväriä. Minun piti tänään avata kauppa yksin. Ensimmäiset asiakkaat saapuivat ostoksille. Ovesta tupsahtaa kuitenkin Niko. "Moi!" Niko huudahti ovenpielestä. "Moi, mitä sä täällä teet?" Kysyin hieman yllättyneenä tuon saapumisesta. "Päätin vaan tulla kattoon mun kaveria! Hei ihan oikeesti sä itekin tiiät et me ei voida olla vaan kavereita." Niko sanoi hieman turhautuneena. Tästä se kaikki sitten alkaakin.
———
Moi! Pitkästä aikaa uus luku. Tää ei oo hirveen pitkä ja tää on vähän tylsä mut ens luku on vähän parempi! Mut siis kaikkihan varmaan tietää et Joonaksella ja Joelilla on tänään synttärit joten onnea niille!🥳💕
