Xmas On The Dark Side - Jouluksi kotiin?

1. Vieroitusoireita

"No niin jätkät, eiköhän lähetä", Tommi totesi ratin takaa. Muut istuivat jo penkeissään turvavyöt kiinni. Porukan kasvoilta näkyi selkeästi innostus: kyseessä oli ensimmäinen keikka elokuun jälkeen. Syksy studiossa oli ollut rankka, eikä Tallinnan reissukaan mennyt täysin ilman kommelluksia. Nyt pojat olivat tehneet lupauksen: tämä reissu sujuisi ongelmitta. Kyllä, he olivat tosissaan. He aikoivat keskittyä sataprosenttisesti siihen, että kenenkään soittimet eivät hukkuisi eivätkä he jäisi millekään saarelle jumiin. Santeri oli hieman epäileväinen suunnitelman suhteen, sillä kyseessä ei ollut ensimmäinen kerta kun tällaista oli lupailtu. Nyt pojat olivat vakuuttaneet kiertuemanagerilleen kaiken menevän täydellisesti. Kyllähän se kahdeksan vuoden kokemuksella onnistuu.

Kaikki oli valmiina ja matka Helsingistä Lahteen sai alkaa. Normaalisti tässä vaiheessa joku korkkaisi bissen, mutta suunnitelmaan kuului myös alkoholin vähentäminen. Kokemuksen mukaan liika alkoholi oli osasyynä pahimpiin kommelluksiin, joten sen pois jättäminen oli vain ja ainoastaan hyvä idea. Tommi ainakin oli tyytyväinen: hän joutui aina olemaan ainoa joka pysyi vesilinjalla, jotta pystyisi ajamaan. Nyt tämä oli reilua. 

"Onks kaikki nyt varmasti mukana?" Santeri varmisti.

"On on, relaa vähä", Niko sanoi ja taputti Santeria olkapäälle. Pian keikkabussi oli tien päällä valmiina lähtöön.

Alkumatka meni hyvin, mutta kehä kolmosen jälkeen homma alkoi käydä levottomaksi. Joonas laski penkkinsä selkänojaa ylös alas, joka selvästi ärsytti takana istuvaa Ollia.

"Vittu voitko lopettaa?" Olli kysyi. Joonas jätti penkkinsä pystyasentoon ja alkoi sen sijaan rummuttaa käsillään jalkojaan. 

"Alkaako vierotusoireet iskeä?" käytävän toisella puolella istuva Niko kysyi levottomalta hattarapäältä.

"E-ei..." Joonas sopersi. "Join vaan liikaa kahvia aamulla."

Niko naurahti epäuskoiseen sävyyn. Hän avasi puhelimensa ja taustakuvana toimiva Rommin kuva sai ikävän aallon pyyhkiytymään hänen ylitseen. On menny vasta pari tuntia, Niko ajatteli ja hätisti ikävän pois mielestään. 

Tunnin matkan jälkeen he olivat viimein Lahdessa. Joonas nousi äkkiä pystyyn ja ryntäsi ulos verryttelemään jalkojaan. Loput porukasta tulivat perässä ja katsoivat ympärilleen.

"Tervetuloa Suomen Chicagoon", Mikko totesi.

Santeri laski nopeasti koko porukan - ihan vain varmuuden vuoksi. "Jep, kaikki kasassa", hän mutisi. "No niin. Ensin me viedään kamppeet tonne hotelliin ja sitte Möysälle."

"Löysälle? Voit kuule ihan ite mennä, tuskin sä meidän apua tarviit", Joonas hörähti. Kaikki muut katsoivat häntä pettyneinä. Joel taisi pyöräyttää silmiään.

"Porko, toi vitsi ei toimi enää", Tommi sanoi. Muut nyökyttelivät. Joonas oli heittänyt samaa läppää joka tilanteessa monta kuukautta. Aluksi se oli ihan hauskaa, mutta nyt se oli kuluneempi kuin mummolan sohva. 

"Joo joo. Mennää sisälle, tääl on kylmä", Joonas tuhahti ja lähti omien kamojensa kanssa kohti hotellin ovia. Joel naurahti Joonaksen ärtyneelle olemukselle.

"Toi äijä tarvii alkoholia", hän sanoi.

"Ja sitä se ei saa!" Santeri huudahti. "Ettekä myöskään te muut", hän lisäsi ja mulkaisi bändiä.

"Kyllä me nyt vähän aikaa ilmankin kestetään", Joel puolustautui. 

He menivät sisälle Joonaksen perässä ja odottivat aulassa sen aikaa, kun Santeri oli hakemassa heille avaimia. Niko huomasi, että hän näytti hermostuneelta ja keskittyi kuuntelemaan paremmin.