Xmas On The Dark Side - Jouluksi kotiin?

4. Bodari

"Hei Joel, voisitko sä olla mun kakkusein?" Joonas kysyi takanaan istuvalta Joelilta.

"Lopeta nyt jo", Joel tuhahti. He olivat jo melkein perillä Seinäjoella, eikä Joonas vieläkään ollut saanut tarpeekseen tuosta vitsistä. Aleksikin oli tietysti saanut osansa, mutta Joelin paikkavalinnan takia suurin osa kaatui hänen päälleen. Kun Joel oli yrittänyt vaihtaa paikkaa, hänet istutettiin takaisin penkkiinsä.

"Ite kaivoit oman kuoppas", hänelle oli sanottu.

Kun joukkio oli päässyt perille, he olivat tuttuun tapaan kirjautuneet hotelliin ja lähteneet keikkapaikalle. Kaikki oli mennyt hyvin ja kaikki tavarat oltiin saatu vietyä sisälle, kunnes:

"Ei vittu!" kuului Ollin parkaisu parkkipaikalta.

"Mikä meininki?" Mikko kiirehti kysymään, muiden juostessa perässä.

"Mun basso... sitä ei oo täällä!" 

Jep, ainoa autossa oleva esine oli Joelin Pappa-tunturi.

Vaistomaisesti Tommi yritti katsoa keikkabussin katolle, mutta sielläkään ei ollut mitään.

"Missä se sitte on?" Santeri kysyi.

"No en mä tiiä", Olli huokaisi. "Eikö kukaan vieny sitä sisälle?" Kaikki pudistelivat päitään. "No en mä sit tiiä... eiku... mulla on sellanen paikannin siinä!"

"Mikä helvetin paikannin?"

"Asensin sen ihan vaan varmuuden vuoks. Mä nään mun puhelimelta että missä se on."

"No kattois jo! Ei meillä oo koko päivää aikaa."

Olli kaivoi puhelimensa esiin ja avasi sijaintisovelluksen. 

"Tota... se on Turussa", Olli sanoi.

"Sinnehän ajaa melkee neljä tuntia! Koko reissussa menis kaheksan tuntia eikä me kerettäis keikalle siihen mennessä", Santeri huudahti.

"No mitä me sit tehään?" Ollin äänestä saattoi huomata kasvavan paniikin. Tämä oli toinen kerta vuoden sisään, kun hän oli hukannut bassonsa. Ilman soitinta he eivät pystyisi vetämään keikkaa. Koko porukka oli hiljentynyt miettimään vaihtoehtoja.

"Nyt mä keksin!" Aleksi huudahti. Kaikki kääntyivät katsomaan mustahiuksista miestä. "Mun kaveri Jukka asuu Turussa, niin jos mä sanon sille että hakee sen basson sieltä missä ikinä se onkaan, ja tulee meitä sen kanssa vastaan."

"Vittu kerranki sulta tulee hyviä ideoita!" Santeri hihkaisi ja pörrötti pikkumiehen hiuksia. Aleksi kurtisti kulmiaan hiukan ja otti puhelimensa esiin. Hän nosti puhelimen korvalleen ja alkoi selittää kaverilleen tilannetta. Kaikki muut seurasivat tilannetta jännittyneinä.

"Joo, Olli lähettää sulle sen sijainnin. Kiitos tosi paljon!"

"Suostuko se?" Olli kysyi hermostuneena. Aleksi nyökkäsi. Olli lähetti saamaansa puhelinnumeroon basson sijainnin ja odotti. Vähän ajan päästä hän sai viestin, että soitin oli löytynyt Logomon takaovelta, josta he olivat kulkeneet. Siispä Olli, Tommi, Aleksi ja Santeri lähtivät ajamaan Jukkaa vastaan samalla kun muut valmistautuivat illan koitosta varten. He sopivat näkevänsä Hämeenkyrössä, sillä se oli suurin piirtein matkan puolivälissä - ainakin kartan mukaan. 

Viimein he olivat määränpäässään. He astuivat ulos autosta ja erottivat hämärässä lihaksikkaan miehen nojaamassa autoonsa. 

"Toi on Jukka", Aleksi sanoi.

"Mistä sä oot tollasia bodareita löytäny? Toi näyttää siltä että vois tappaa mut hetkenä minä hyvänsä", Olli sanoi. Aleksi ei vastannut mitään, vaan he menivät miehen luo. Lähempää katsottuna hän näytti vielä lihaksikkaammalta. Kylmästä säästä huolimatta hänellä oli päällään vain musta toppi.