𝚏𝚛𝚘𝚖 𝚗𝚘𝚠 𝚘𝚗...𝙸 𝚠𝚊𝚕𝚔 𝚊𝚕𝚘𝚗𝚎//𝚋𝚕𝚒𝚗𝚍 𝚌𝚑𝚊𝚗𝚗𝚎𝚕

1. "Wilma-viesti"

Saatuani sen wilma-viestin, nousin ylös studion sohvalta nopeammin kuin koskaan. Sanoin muille, että minun pitää mennä ja lähdin juoksemaan kotiin. Matka tuntuu ikuisuudelta. Olen pian kotona ja otan puhelimen käteen uudelleen. Matkan aikana olen yrittänyt soittaa Julialle monta kertaa, hän ei ole vastannut. Alan huolestua todella. Pian saavunkin tuon tutun kerrostalon pihaan ja kaivan taskustani avaimia. Ne eivät ikinä löydy, kun niitä tarvitsee. Nappaan avainnipusta oikean avaimen ja työnnän sen lukon sisään, käännän ja vetäisen oven nopeasti auki. Juoksen portaat ylös nopeammin, kuin koskaan. Saavun kotiovellemme ja avaan sen.

"Julia?" huudan.
"Julia ooksä täällä?" toistan huutoa muutaman kerran ja etsin tyttöä paniikissa ympäri asuntoa. Hän ei ole täällä. Vajoan sohvalle istumaan, kunnes huomaan edessäni pöydällä kirjeen. Voi paska saatan jo arvata mikä tuo on.
"Rakas Joonas..." kirje alkaa. Luen sen nopeasti läpi, tajusin samantien mitä Julia tarkoittaa korkealla paikalla ja lentämisellä. Joten nappaan kotiavaimet taas käteen ja lähden juoksemaan portaita ylöspäin. Kerrostalon katto. Avaan oven ja näen hänet, rakkaan siskoni.

"Julia älä tee sitä oikeesti, mä autan sua kaikessa" sanon itkuisella äänelläni. Sydämeni särkyy, kun näen hänet noin.
"Sä et voi auttaa mua, kukaan ei voi" tyttö sanoo.
"Sä voit vielä muuttaa kaiken, sä voit vielä elää hyvää elämää" "En voi, elämä ei oo mua varten" Julia kertoo ja luon kasvoilleni oudoksuvan ilmeen.
"Mä rakastan sua Joonas" hän sanoo ja kaatuu taaksepäin.

Juoksen reunalle refleksin takia, en ole vielä edes tajunnut mitä tapahtui. Hän oikeasti teki sen. Huudan, kovempaa kuin koskaan ennen. Kovempaa, kun Niko ja Joel biiseissämme. Lahoan siihen samaiseen paikkaan, josta siskoni on juuri äsken hypännyt. Nyt minulla ei ole ketään, koko muu perheeni on poissa. Makaan kerrostalon katolla. Siskoni on hypännyt, hän teki itsemurhan. Koen oloni aivan hirveäksi. En huomannut Julian pahaa oloa ja olen niin huono veli, että hän ei voinut kertoa minulle. Vittu, miksi kaikki menee näin päin helvettiä.

Hei Joonas!
Olen huolissani Julian terveydestä ja jaksamisesta. Hän on muutamaan kertaan lähtenyt kesken koulupäivän pois, mutta tänään näin tapahtuman. Muutama Julian luokkalainen tyttö löivät ja potkivat häntä. Julia lähti kivuliaan näköisesti juoksemaan pois. Olisi ehkä parasta, että selvität tilanteen Julian kanssa yhdessä ja jos olet töissä, olisi ehkä parasta käydä kotona.

Terveisin: Timo Hakala, Julian luokanvalvoja

—————
Sanoja: 362
Heips! Tää on nyt eka osa tällästä jatko-osaa tohon mun ekaan kirjaan (it all ends here). Tän kirjan idean sain yhdeltä teistä, tuon kyseisen kirjan kommenteissa (en muista sun käyttäjää, mutta jos tunnistat ittes nii ilmianna ihmeessä, saat creditit) joten päätin sitten toteuttaa sen. Mutta totanoin toivottavasti nautitte ja näin joo. Hyvää yötä tai aamua tai päivää, millon ikinä luetkaan tän<3