𝚏𝚛𝚘𝚖 𝚗𝚘𝚠 𝚘𝚗...𝙸 𝚠𝚊𝚕𝚔 𝚊𝚕𝚘𝚗𝚎//𝚋𝚕𝚒𝚗𝚍 𝚌𝚑𝚊𝚗𝚗𝚎𝚕

6. "Hold on to hopeless"

"Mä en ois halunnu herätä" siskoni sanoo ja näen kyyneleen valuvan tuon poskelle. Laitan käteni tytön poskelle ja pyyhkäisen peukalollani kyyneleen pois.
"Julia. Mä ymmärrän miltä susta tuntuu?" sanon tuolle ja alan heti epäilemään. Oliko nyt varmasti oikea aika kertoa? Ei todellakaan, mutta no nyt se on menoa sitten.

"Häh, miten nii ymmärrät?" tyttö kysyy hämmentyneenä. Menen hieman vaikeaksi, miten sen nyt sitten kertoisi.
"Kun mä olin kakstoista, sä et ollu viä syntyny. No sanotaanko vaan näin, mulla oli sillon vähän vaikeeta. Yritin sit itsemurhaa ja vedin yliannostuksen unilääkkeitä. Niinkun näkyy, en onnistunu ja hyvä niin. Mulla ois jääny niin paljon välistä tässä elämässä. Mulla ei ois meidän bändiä, mun ihanaa siskoa eikä mitään muutakaan. Ajattele, sä et ois koskaan nähny mua, jos olisin onnistunu" kerron tarinaa Julialle, joka näyttää samaan aikaan siltä, että alkaa pian itkemään ja myös hyvin pahoittelevalta.
"Anteeks Joonas, mä vaan valitan sulle mun asioista, mut en oo kertaakaan ajatellu miltä susta tuntuu. Jos oisin tienny-" siskoni yrittää selitellä, mutta keskeytän tuon.
"Julia lopeta, sä et voinu tietää. Jätin kertomatta ihan syystä. En nyt tarkemmin osaa sanoa, että miks mut en halunnu kertoa. Nyt kuitenkin oli tällänen tilanne ja no ehkä tää autto sua kans tajuumaan, mistä kaikesta jäät paitsi". Tyttö katsoo minua suoraan silmiin. Tuon siniset silmät näkevät suoraan välitseni. Molempien silmät alkavat punertaa ja kyyneliä valuu kummankin poskilla. On tämä varmasti ulkopuolisen silmään aika hämmentävä tilanne.

"Hei nyt kun miettii nii meillähän on tätä tilannetta aika hyvin kuvaava biisikin" naurahdan tunteikkaan tilanteen loppumiseksi. Siskoni katsoo minua mietteliäästi.
"Mun aivotoiminta ei nyt kukoista yhtää, mikä biisi?" tuo kysyy kiinnostuneena.
"Hold on to hopeless" vastaan edelleen huvittuneena.
"Eiku aa, siis tarkotaksä et mä oon se hopeless" tytön ääni muuttuu loppua kohden mukamas loukkaantuneeksi.
"No joo, tai no ollaanhan me molemmat kyllä" lisään ja saan tuon hymyilemään.
"Pidä kiinni toivottomasta" hän sanoo mietteliäänä.
"Kuvaa aika hyvin meitä" Julia nauraa. Rakastan nähdä tuon iloisena.

—————

Säpsähdän hereille, kun kuulen koputuksen. Tai no enemmänkin se on taas kerran oven paukuttamista, mutta no. Vaikea arvata ketä oven takana on. Juliakin heräsi ääneen. Onko nyt jo muka aamu?

"Juha 86 sä oot elossa" Joel huudahtaa ja juoksee sisään huoneeseen.
"Niin että mikä oli" tyttö nauraa Joelin käsien välissä. Hyvä vaan, että tuolla on vahvat kipulääkkeet. Voisi tuo apinalauma muuten satuttaa siskoani aika paljonkin. Sen verran villejä nuo ovat. Okei ketä minä huijaan, olen yksi pahimmista.
"Joel yritti keksiä sulle lempinimeä ja mieleenpainuvin niistä oli Juha 86" rauhallinen joogamestarimme Olli selittää tytölle ja menee myös halaamaan tätä. Hän on kuitenkin hellempi.
"Mä tykkäsin kyl kans Justin Bieberistä ja Jujusta" Aleksi nauraa ja kävelee myös halaamaan siskoani. Noiden hali näyttää jotenkin erilaiselta, kuin muiden. Jotenkin kaipaavampi ehkä, toisaalta ehkä Aleksi on auttanut Juliaa joissain tilanteissa enemmän kuin muut. On hän kuitenkin nuorin meistä, eniten vertaistukea?

"Jeesus oli kans hyvä" Niko, tuo pitkähiuksinen laulajamme osallistuu myös keskusteluun. Hän kävelee myös vaaleahiuksisen tytön luo ja halaa tätä. Bändimme henkivartija Tommi tallustaa rauhallisesti sängyn viereen ja kiertää kätensä Julian ympärille. Kaikista noista huomaa, kuinka paljon he oikeasti välittävät tytöstä, joka juuri meinasi lopettaa elämänsä.

—————
Sanoja: 507
Siis mitä vittua Saana?! En oo kirjottanu tätä yli kahteen viikkoon, joo mitä. Ja jos nyt tarkastelis vähän näitä mun jokaisen luvun a/n kohtia niin huomaa saman kaavan toistuvan ihan jokaisessa. Eka pyytelen vähän anteeks etten oo kirjottanu, sit saatan selittää jotain turhaa ja vikaks toivon et joku tykkää, koska se luku ei ollu mun mielestä hyvä. Ja no kai tää sama kaava voi toistua sitten tässäkin luvussa. Oon oikeesti pahoillani, ettei oo tullu kirjotettua. En tiiä miten on mahollista etten oo näin pitkään aikaan saanu kirjotettua. Ja yritin nyt vähän korvailla tota sillä, et tää luku on vähän pidempi ku normaalisti. Tämäkään ei oo mun mielestä kauheen hyvä, mut toivottavasti ees joku nauttii tän lukemisesta! Tsemppii kaikille alkavaan viikkoon<33