𝚏𝚛𝚘𝚖 𝚗𝚘𝚠 𝚘𝚗...𝙸 𝚠𝚊𝚕𝚔 𝚊𝚕𝚘𝚗𝚎//𝚋𝚕𝚒𝚗𝚍 𝚌𝚑𝚊𝚗𝚗𝚎𝚕

9. "Aleksilla on muija?"

Kolmatta päivää putkeen istun sairaalan kovalla penkillä. En ole käynyt kotona, vaikka Julia on käskenyt. En halua, että hän on yksin.

Usein hän ei olekaan, koska kaikki kuusi meistä ovat täällä suunnilleen vuorotellen. Muut olivat kuitenkin eilen olleet juomassa, eikä Nikoa tai Aleksia ole näkynyt täällä viikkoon.

Aleksi on paiskinut töitä, kun me muut emme ole sitä tehneet ja Niko, noh hän nyt on varmaan makoillut sängyssä kissansa kanssa.

Julia nukkuu vielä. Onhan kello vasta puoli yhdeksän.

—————

Kello lähenee kahtatoista ja Julia on ollut hereillä pari tuntia. Olemme katsoneet yhdessä elokuvia ja syöneet salaa vähän karkkia. Shhh, älkää kertoko lääkäreille. To be honest, en edes tiedä onko se kiellettyä. Lol.

Hyppään varmaan metrin ilmaan, kun ovi pamahtaa auki ja oviaukossa seisoo kukapa muukaan, kuin rakas solistimme Niko.

"Julle" hän huudahtaa ja ryntää sängyn luo halaamaan tyttöä. Julia halaa tuota takaisin ja näen kauniin hymyn lepäävän tuon kasvoilla.

"Aleksi jäi sen kämpille jonku muijan kans, se sano et se tulee kans käymää myöhemmi" Niko selittää ja saa hämmästyksen ilmenemään kasvoilleni.

Aleksilla on muija?

"Siis häh? Onko Alella joku?" kysyn hämmentyneenä.

"En mä tiedä onko niiden välillä mitään. Ale raahas sen naisen jostai kadulta sen luo ku se oli vissii juonu iha kiitettävästi" hän kertoo tietämäänsä.

Mitä vittua.

"No ehkä me saadaan kuulla myöhemmin lisää" sanon edelleen hämmentyneenä.

"Toivottavasti, mä ainaki haluun tietää et mikä juttu ku mut pakotettiin sohvalle nukkumaan ja se muija vietiin vierashuoneeseen" Niko esittää loukkaantunutta.

Naurahdan, samoin Julia. Samassa saan myös puhelimeeni viestin.

Aleksi

Aleksi:
Jos tuun tänää käymää siä, haittaaks jos tuon yhe tyypin mukana?

Minä:
Ei tietenkää. Julle varmasti ilahtuu kun se pääsee näkeen suaki

"Julia" sanon vastattuani Aleksille. Tyttö kääntää katseensa minuun.

"Joo?"

"Ale tulee tänää tänne" totean. Hänen kasvoilleen ilmestyy hymy, kaunis sellainen.

"Voisko se tuoda mulle Redbullin?" tuo kysyy edelleen hymyillen. Naurahdan hieman.

"Eiköhän se voi" vastaan ja kirjoitan samantien Aleksille viestin aiheesta. Muutaman minuutin kuluttua hän vastaa myöntävästi.

"Millon sulla on eka fyssari?" Niko kysyy Julialta.

"Olikohan se perjantaina, saan sit opetella kuulemma taas käveleen" hän vastaa sanoen lopun lauseesta hieman sarkastisesti.

"No hyvä juttu, sä onneks pystyt mihin vaan nii varmasti opit käveleenki uuestaa" Niko toteaa.

Hymyilen, täysin aitoa hymyä. Pitkähiuksinen solistimme on täysin oikeassa. Julia pystyy ihan mihin vain.

—————
Sanoja: 369
Hehe... kaks kuukautta viimeosasta. Syytän koulua.