Hand on hand || Aleksi Kaunisvesi x Reader

Luku 3

Y/n Pov: 

Säpsähdän hereille kun jokin tai.. joku, allani liikahtaa. Helvettien helvetti.. Oon nukahtanu Aleksin viereen. Mun pää on tuon rintakehällä joten nousen nopeasti ylös. Aleksi herää myös ja hieroo silmiään nähdessään mut. "Y/n?" tuo mutisee ja nousee istumaan. "Huomenta." sanon puoli ääneen ja lähden keittiöön. Otan itselleni kaapista lasin ja juon vettä. Aleksi löntystää myös keittiöön ja vetää kätensä hiustensa läpi. "Mun pitäs varmaa lähtee kotiin.." mutisen. "Oon sitä paitsi jo myöhässä töistä.." jatkan ja lasken lasin altaaseen. Aleksi katsoo mua hetken ja nyökkää sitten. Kipaisen hakemaan eilisen gaala mekon ja vedän jalkaani aleksilta lainatut verkkarit. "Voin kyl heittää sut jos haluut." Aleksi ehdottaa, kun tulee eteiseen sanomaan heipat. Nostan katseeni tuohon ja naurahdan lempeästi. "Ei sun oikeesti tarvii." sanon ja vedän takin niskaan. Aleksi nyökkää, hymähtää ja katsoo mua suloinen hymy kasvoillaan. Vittu.. Olen ollut ihastunut tuohon poikaan tapaamisestamme asti, mutta en usko sen olevan molemmin puolista. Katseemme kohtaavat. Leffoissa tälläiset hetket ovat ratkaisevia, mutteivät minulle. Avaan suuni mutten saa sanotuksi mitään. Avaan kurkkuani rykäisemällä. "Mä meen nyt. Soitellaan." sanon ja heilautan kättäni kun lähden ulos. Kävelen hissille ja painan kerros 1 nappia. Hetken päästä kuuluu kolahdus ja hissi jähmettyy. Ei ole totta. Olen  jumissa hississä?! Menen paniikkiin ja huudan apua, mutta kukaan tuskin kuulee. Entä jos en koskaan pääse täältä pois? Entä jos kuolen tänne eikä kukaan koskaan löydä mua?! Kysymykset pyörivät päässä kun kaivan puhelimen esiin tärisevin käsin ja yritän etsiä numero valikosta Aleksin numeroa. VIHAAN ahtaita paikkoja, koska lapsena jäin jumiin hissiin päiväksi, kunnes se vain yhtäkkiä raksahti liikkeelle. Soitan Aleksille ja yritän estellä kyyneliä tulvimasta ulos. "Y/n? Moi, tarviitko sitteki kyydin?" Aleksi kysyy humoristisesti mutta mua ei naurata. Ei ollenkaan. "Aleksi.. m-mä oon ju-jumissa hississä.. En pääse p-pois!!" soperran. Puhelimen toisessa päässä on aivan hiljaista. "Ale..?" kuiskaan puhelimeen mutta mitään ei kuulu. Lopulta, kuulen kun Aleksi sanoo: "Okei, oo ihan rauhassa, mä soitan talon miehelle. Me saadan sut ulos sieltä!" Se helpottaa oloani, mutta vain hieman. "Kiitos. Olkaa nopeita!" sanon ja lopetan puhelun. Istun hissin nurkkaan ja itken. Ei ole muutakaan. Jos Aleksi ei saa mua ulos, varmaan kuolen tänne. Minuutit matelevat eteenpäin kunnes yhtäkkiä....

________________________________________________________________________________

Sanoja: 352

Nyt vähän lyhyempi luku. Jatkan tätä kyllä, mutta siinä menee aikaa kun saan kirjotettua lisää! Toivottavasti ootte tykänny!! Draamaa on tulossa vielä paljon!! 

/Kirjoittaja