Luku 2 - Rikkinäisiä

14 3 0
                                    

A/N Heips!

Tää luku tulee olemaan tosi lyhyt ja aikasempaa synkempi, sori kun menee suoraan asiaan haha. En jotenki osaa kirjottaa pitkiä tekstejä ja hyviä slowburn tekstejä (varsinkaan alotuksia) joten vähän kaikissa stooreissa mennään aika suoraan asiaan ja suunnilleen just näin, että heti tokassa luvussa alkaa masennukset. 

Enivei, nauttikaa uudesta luvusta ja kertokaa, jos on jotain korjattavaa. Kiitos kaikille, jotka tätä lukee, jos tätä nyt ylipäätään kukaan lukee!

!!TW!! LUKU SISÄLTÄÄ TEKSTIÄ AIHEESTA SEKSUAALINEN HYVÄKSIKÄYTTÖ

-

Alyssa

"Hei hei hei mitä mitä, meilt loppu juoma!" Teresa huusi melun yli niin, että kännisestä soperruksesta sai jotain selvää. 

"No kuule sitte siskokulta haet lisää!" Terho huusi, (jos mahdollista) vielä kovempaa.

Tässä kohtaa me oltiin oltu Foxyssa jo ties kuinka monta tuntia, jauhettu paskaa ja päätetty sitten joskus siinä kaheksan maissa alkaa juhlimaan omia ylppäreitämme. Siinä vaiheessa kun Terho oli kantanut pöytään viidennen shottitarjottimen, oli homma mennyt vähän levottomaksi. 

"Al! Maistuuks?"

Käänsin pääni äänen suuntaan ja Teresahan se siellä oli, seisoi pöydällä, yritti tarjota mulle konjakkia ja tanssi lempibiisinsä tahtiin. Taylor Swiftin hoettua Shake It Off- biisin otsikkoa sen miljoona kertaa, Teresa tuli vihdoin pöydältä alas, kaatui ja nousi, kaatui uudestaan. Sitä ei haitannut. Teresa oli pienessä hiprakassa aina iloinen, muutaman jälkeen siitä tuli masentunut ja liikaa juotuaan taas superiloinen. 

Arvatkaa vaan mikä vaihe nyt oli meneillään.

"No mikä ettei." Sanoin sille iloisesti ja otin jo hieman lattialle läikkyneestä konjakista huikan. 

"Al? Voidaaks me jutella?" Kuulin yhtäkkiä Danin äänen yllättävän läheltä. Käännyin katsomaan itseäni melkein puoli metriä pidempää poikaa ja nyökkäsin. 

Me alettiin Danin kanssa kävelemään takahuonetta päin, kun yhtäkkiä Dani horjahti ja otti mun viereisestä seinästä tukea - tai näin mä oletin. Dani olikin sekunnissa tullut mua paljon lähemmäksi, siis pystyin haistamaan kaiken sen viinan mitä se oli juonut. 

"Onks kukaan ikinä kertonut sulle miten kaunis sä oot?" Dani kysyi yhtäkkiä, aivan puskista. 

"Joo, on muutama. Mennääks me tonne takahuoneeseen vai mitä?" Sanoin Danille hymyillen, ajatellen, että se yritti olla vaan hauska. Aivot olivat jo niin helvetin sumentuneet tässä vaiheessa iltaa etten tajunnut mitään hälyttävää Danin käytöksessä. 

Dani sulki takahuoneen oven meidän perässä ja istui mun kanssa sohvalle. 

"Mä en vitsaillu kun mä sanoin et oot kaunis." Dani sanoi, ääni haparoiden, tavoitellen selvästi viileää äänensävyä, tullen koko ajan lähemmäs.

 Danin läsnäolo alkoi tuntua kuumalta ja painostavalta. Mua ei ollut ikinä, koskaan ennen ahdistanut Danin lähellä, mutta nyt jos koskaan mua ahdisti. Dani oli liian lähellä ja liian iholla ja se hengitti mun päälle. En mä siitäkään huolimatta silti tehnyt mitään. Dani oli vahva ja mä olin kännissä, en mä olisi edes jaksanut estellä sitä. Mä tunsin sen huulet, ne painautui pehmeästi mun omille. Dani oli aina ollut maailman ihanin ihminen. Se tuoksui ja oli aina tuoksunut halvalta valkkarilta, limeltä, tervashampoolta ja leudoilta kevätaamuilta. Se oli aina ollut mun oma tammikuinen yöni, mun oma vastaleikattu nurmikkoni, mun oma valkoinen ruusuni. 

Se oli mun Dani. 

Niin se oli aina ollut. 

Nyt se oli joku toinen.

Vaikka se oli yhä pehmeä ja lämmin, se oli yhtäkkiä turvaton ja ahdistava ja epämukava ja liikaa. Se ei enää ollut mun oma, turvallinen, rauhallinen, ihana Dani. Se ei kysynyt lupia, se ei puhunut, se ei odottanut vastauksia, se ei antanut tilaa, se ei välittänyt.

Mutta enhän mä edes vastustellut.

Mä olin liian kännissä voidakseni tehdä mitään. 

Mutta mä annoin sen tapahtua.

Mä en voinut tietää mitä se aikoi.

Mutta mä en sanonut mitään. 

Mä en ollut sanonut mitään. 

Niin, mä en ollut sanonut mitään. Mähän olin antanut sen tapahtua, mähän en ollut edes yrittänyt vastustella. En mä siitä nauttinut, mutta en mä ollut tehnyt mitään muuhunkaan viittaavaa. Se ahdisti mua, mä olisin halunnut huutaa ja käskeä lopettamaan. Mä olisin voinut tehdä niin. 

Mutta mä en ollut tehnyt niin. 

Olinko mä rikki? Mä en tiennyt. Mulla oli outo olo Danin nukahdettua. Tai niin, kai se oli sammunut tai jotain. Mä voin pahoin. Dani oli vaan... Ottanut mut. Se oli ottanut, ilman lupaa ja lupaa kysymättä, kuin mä olisin esine, kuin mä olisin sen lyhyen hetken ajan ollut joku muu kuin Alyssa. Mä yritin keksiä tekosyitä Danin käytökselle, mutta ne kaikki tulivat itseään vastaan.

Dani oli nuori. Niin olin mäkin. Dani oli kännissä. Niin olin mäkin. Dani halusi ehkä vaan kokeilla. Mä en. 

Sitä paitsi, Dani oli homo. Niin se oli meille kertonut, niin mä olin ajatellut, mutta se vähän soti sitä vastaan mitä se oli just tehnyt. Se vahvisti mun epäilystä siitä, että se halusi vaan kokeilla. Se halusi vaan tietää, miltä tuntuu olla tytön kanssa. Se halusi vaan kokea sen, ennen kuin pystyi olemaan varma että ei tykännyt tytöistä.

Mutta miksei se ollut kysynyt?

Dani oli kokenut kovia, mä tiesin sen. Sen isän menetys ja kaikki kiusaaminen sen homoudesta oli ollut sille tosi paljon. Se oli tosi rikkinäinen sisältä.

Mutta niin olin mäkin.

Miksei sillä ollut merkitystä, että mä olin rikkinäinen?

You've reached the end of published parts.

⏰ Last updated: Dec 14, 2022 ⏰

Add this story to your Library to get notified about new parts!

Vapaudelta tuoksuva tyttöWhere stories live. Discover now