Listening to your heart // blind channel x reader// VALMIS✔️

4.Muutto

ALEKSIN POV:

Back in time 1kk Ago:

Me ollaan Porkon kanssa asuttu niin kauan, kun mä muistan pienessä yksisössä kämppiksinä.
Tosin nyt se meijän vanha asunto on käyny pieneksi ja ollaan hetken jo etitty uutta kämppää täältä hesasta.

"Mä löysin tällässeen asunnon jossa asuu nyt joku tyttö, mut ois vailla kahta kämppistä! Sillä on kaks huonetta kuulemma vapaana!"
Joonas kailottaa niin, että koko talomme melkein tärisee.

"Kyllä mä kuulen vähemmälläkin huudolla tänne vessaan. Oota sekka mä tuun kattoo kans"
Sanon hammasharja suussa niin että melkein tukehdun hammastahnaan.
Kävelen Joonaksen viereen keittiöömme missä komeilee kaksi penkkiä vastakkain ja niin pieni pöytä, että vaan toisen eko mahtuu tähän kerralla joten jään mieluusti seisomaan joonan taakse.

"Tää on upea! Lähellä keskustaakin päästäs nopeemmin studiolle."
Tuo sanoo hymy miltein korvissa saakka.

"Totta toi ois kyllä kiva!"
Sanon tuolle vaikuttuneena ideasta laittaa viestiä tuon talon omistajalle.

"Tässä ei sit vois lukee mitään siitä tytöstä ei ees nimeä"
Joonas tuhantaa ja yrittää etsiä esittelyä mystisestä tytöstä.

Takaisn nykyaikaan:

_____

Y/N POV:

Aamulla herään tällä kertaa sohvalta sillä huoneeni ovi on muurautunut pahvilaatikoiden taakse. Työni ovan alkaneet jo varmaan 2tuntia sitten, mutta ilmoutin pomolleni olevan kipeä.
Tarvitsen aikaa tässä muutto hommassa taino onhan mulla jo ollut 1kk aikaa käsitellä tätä asiaa, mutta ei oo taaskana vähempää kiinnostanut tää muutto, työkin painaa päälle eikä millään jaksais kattoo sen ällöttävän pomoni naamaa.

Kaipa tästä päivästä on selvittävä.
Mahtavinta on se, että mulle ei iloimtettu ketkä mun kanssa tulee sanottiin vaan et mun kämppis hakemus meni läpi.
Taino omahan vika tää on itepähän mä kämppärin halusin.

Pian oveen koputetaa, mutta katson ennen oven avaamistani posti luukusta kuka siellä on. Tämä oven kolkuttakaa blondihan toi jo eilen, vaikka kuinka tavaroita ja nyt rapussakin on tavaraa vaikka muille jakaa.
Noniin ryhdistäydy sanon itselleni ja avaan oven moikkaan poikaa, joka pomppaa ovesta sisään ennekun ehdin edes kissaa asjatella.

"Kiitos et saatiin tulla"
Tuo poika sanoo halatessaan minua niin että ei henkikään enää kulje.

"Kiitä tän talon omistajaa"
Yritän sanoa sen äänellä joka kuulostaisi siltä että toivotan heidät tervettulleeksi sanomattani sitä.
Hetken päästä sisään astuu tuo Aleksi jota näen nykyään kokoajan

"Moi Y/n!"
Hän sanoo hymyillen yrittäen tunkeä itsensä pienestä ovesta viiden pahvilaatikkon kanssa.

"Moi Aleksi"
Sanon taas hiaman paremman oloisena ehkä tämä ei olisiskana niin huono idea.
Käännyn taakseni ja nään tämän ihanan pahvilaatikko viidakon.

"Onko teillä näin paljon kamaa?"
Kysyn hiaman värisevällä äänellä miettien sitä kauan heillä kestää purkaa koko lasti.

"Ei suinkaan nää puolet on tyhjiä! Porko halus et näyttäis siltä et oltais rikkaita"
Tuo sanoo raapien mustia niska hiuksiaan laskien samalla viimeistä pahvilaatikkoa maahan.

"Porko..? Ömm vai niin...."
Sanon taas äänellä joka muistuttaa krapulaista vanhusta joka katuu kämppis pyyntöää.
Alan kasaamaan näitä tyhjiä pahvilaatikoista kasaan josta tietäisin, että paljon heillä oikeastaan on sitä tavaraa.
Loppu peleissä molemmilla oli neljä pahvilaatikkoa ja ainakin kolmekymmentä tyhjää sellaista..
No anyway pojat tuhertelevat jotain omissa huoneissaan ja minä alan tekemään ruokaa ITSELLENI mutta kuulen äänen toisen huoneesta.

"Hirveä nälkä!"

Enkä voi vastustaa kiusausta ja päätän tehdä noille päänkääntäjille ruokaa.

"Ruoka on kohta"
Huudan noille, että he varmasti kuulevat tuolta musiikin uumenista ääneni ja alan lisämään kiahuvaan eteen lisää pastaa.

Nyt me ruokaillaan kaikki yhdessä neljän henken ruokapöydäsdä aivan kuten olisimme olleet aina kämppiksiä! Oikeestaan nyt mä tajuan että mä oon ollut hirveän yksinäinen ihan mukavaa saada ystäviä.

Ilta lähestyy kovaa vauhtia ja pojat ovat sohvalla odottamassa minua, jotta voidaan katsoa Netfliksiä olen mikrottamassa poppareita joita Joonas oli löytänyt kassiensa pohjalta voin olla varma, että en aijo syödä näitä ties kuinka vanhoja.

Noh löydän kuitenkin itseni toisessa päässä sohvaa poppari kuppi kädessä kurotellen välillä niin, että toisessa päässä olevat pojat saisivat myös niitä.

____

Sanoja:625<3

TÄSSÄ TAA YSKI TÄLLÄNEN!
JATKAN TÄTÄ VIELÄ VARAMAAN TÄNÄÄN JOS JAKSAN!
MUTTA MUUSTA JATKOSTA EN OSA SANOA.
KIITOS KAIKISTA LUKIJOISTA<3