❤I DIED ENOUGHT FOR YOU❤ ALEKSI &Y/N

44. Älä herää

Joonaksen pov:

Olimme pakanneet poikien kanssa auton. Y/n ja Aleksi jäivät nukkumaan vielä hetkeksi. Nyt oli kuitenkin aika lähteä, joten menin herättämään heidät. Avasin heidän oven ja Aleksi olikin jo hereillä. "Aa moro!" Moikkasin Aleksille joka ei näyttänyt enään yhtään väsyneeltä. Hän olisi kyllä voinut tulla pakkaamaan autoa meidän kanssa. "Moro" Hän vastasi samalla kun tarkisti vielä ettei mitään jäänyt heidän huoneeseensa. "Lähetään nyt, nukkuuks Y/n vielä?" Kysyin samalla kun katsoin tuota (kaunista) nukkuvaa Y/n. "Joo, se heräs äskön mut meinas nukahtaa ihan pystyyn. Ehkö parasta ettei herätetä sitä" Aleksi vastasi samalla kun nappasi Y/n pikkurepun. "Nojoo" Vastasin hänelle. Aleksi nosti Y/n sängyltä, hän ei herännyt edes siihen. "Y/n ooks hereillä?" Aleksi kuiskasi Y/n. Hän ei vastannut mitään. Tuhisi vain ihanasti. "Nukkuu" Aleksi naurahti. "Hei pidäkkö Y/n hetken kun petaan meidän sängyn?" Aleksi kysyi minulta. "Ööm v-vaikka" Vastasin hämmentyneenä. Että minä Joonas Henrik Porko pitäisin tuota prinsessaa sylissä. TOTTA MUNASSA! Aleksi laittoi Y/n minun syliini. Y/n tuhisi sylissäni ihanasti. Aleksi petasi sängyn ja tuli viereeni. "Ainiin perkele, mä jätin mun sukat olkkariin! Venaa käyn hakee nopee, laita Y/n päälle vaikka joku huppari ja lökärit" Aleksi hätäili ja juoksi alas. Niin että mitä että. Okeih, otin heidän sängyltä Aleksin Ac/dc huppatin ja laitoin sen Y/n T-paidan päälle. Minua pelotti että Y/n heräisi ja näkisi että puen hänelle vaatteita! Aloin laittamaan hänelle Aleksin lökäreitä jalkaan. Noniin hyvä Porko, hän ei herännyt. Olin laskenut hänet heidän sängylleen. Nyt nostin hänet, että voisimme mennä autoon ja kotiin. Y/n tuhisi vieläkin. Taitaa olla Olli kakkonen. Nyt kuulin kun Y/n sanoi jotain hiljaa. Ensin en saanut selvää mitä hän sanoi, mutta sitten hän pussasi minua. Mitä helvettiä. Suudelma kesti ehkä maksimissaan kaksi sekunttia. Katsoin Y/n ihmeissään. "Ooks hereillä?" Kysyin häneltä epävarmana samalla kun kävelimme rappusia alas. Mitään ei kuulunut. Olimme nyt kenkäeteisessä ja pistin Y/n istumaan tuolille. Tais mennä myöhään Aleksin kanssa. Olin aivan ihmeissäni. Y/n taisi luulla minua Aleksiksi. Siis minuahan se ei varsinaisesti haitannut, Y/n se haittaa, jos edes muistaa mitään siitä. Toivottavasti ei.

"Noniin vihdoin te tulitte!" Tommi sanoi kun tulin Y/n sylissäni autoon. "Sori et kesti" Pahoittelin pojille. Aleksi auttoi minua Y/n kanssa. Siitä alkoi taas , noin 13h matka, jippii. "Arvatkaa pojat muuten mitä!" Aleksi sanoi ihan tosi innoissaan. "No?" Vastasimme kaikki uteliaina takaisin. "Joku Susanna oli pyytänyt Y/n sen bändiin basistiks!" Aleksi melkein huusi innoissaan. Kaikken meidän suut loksahtivat auki. "OIKEESTIKKO!?" Minun ja Aleksi välissä istuva Y/n heräsi ja huusi ihan täysiä. "Aa huomenta, ja joo!" Aleksi vastasi samalla hymyillen Y/n. Noitten kahden rakkaus on kyllä aitoa. "Apua jes!" Y/n hurrasi itsekseen. "Hei onnea ihan tosi paljon!" Ajava Tommi huikkasi innoissaan takapenkille. Kaikki me onnittelimme Y/n suuresti. Hänestä näki että hän pursui onnea. Yhtä paljon kun minulta pursuaa, taino ei mitään.

SORI ETTEN OO TEHNY NÄITÄ JA ETTÄ TÄÄ OLI HUONO OSA. MULLA EI OO OIKEEN OLLU MOTIVAATIOTA KIRJOTTAA:( KOULUJUTUT JNE. MUTTS ÄLKÄÄ LOPETTAKO TÄN  KIRJAN LUKEMISTA! LUPAAN TEHDÄ TOISESTA OSASTA 2000 SANASEN! SIITÄ TULEE YKS PARHAIMMISTA OSISTA!❤❤